Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Lohela kirjoittaa Turun Sanomien kolumnissaan 20. syyskuuta, että suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa on selvää kiristämisen varaa. Kirjoitus on kokonaisuudessaan täyttä roskaa, ja on vaikea nähdä, onko hän kyllästänyt sen väärintulkinnoilla ja harhaanjohtavalla tiedolla typeryyttään vai häikäilemättömyyttään. Yhtä kaikki, hän vaikuttaa ainakin Twitterissä tuoreeltaan käydyn sananvaihdon perusteella haluttomalta ajattelemaan toisin tai korjaamaan ilmeisiä asiavirheitään.

Koska en voi olettaa, että Naisasialiitto Unioni käyttää järjestöresurssejaan yksittäisen kansanedustajan neuvomiseen, tartun itse Lohelan ilmeisimpään asenteellisuuksiin. Kursivoitu teksti on Lohela kolumnista. Continue reading →

Kunnioitan ja ymmärrän vihreiden päätöstä, kuten kunnioitin ja ymmärsin vasemmistoliiton päätöstä. Vaatii melkoista poliittista pokkaa pitää kiinni kynnyskysymykseksi asettamastaan periaatteesta ja toimia sen mukaan. Helppoa se ei totisesti ollut, ja kun vihreät ystäväni sanovat, että masentaa ja tekee kipeää, uskon heitä. Miksi en uskoisi.

Jäljelle jää kuitenkin monimutkainen, ristiriitainen ja monin tavoin yhteiskunnan hyvinvointia ja ihmisoikeuskuntoon vaikuttava politiikka. On translaki, isyyslaki, avioliittolaki ja lukematon määrä muita sosiaali- ja sivistyspoliittisia kysymyksiä. On pelottavassa nousussa oleva arvokonservatismi, jonka myötä peruskysymykset kuten ihmisen oikeus päättää omasta seksuaalisuudesta ja ruumiistaan näyttäytyvät kaikkea muuta kuin yksinkertaisina. Vaikka juuri sitä niiden tulisi olla – jos haluamme olla todellinen oikeusvaltio, meillä on vain se vaihtoehto, että tunnustamme kaikkien täällä asuvien ihmisten täydet oikeudet. Myös tässä suhteessa vihreät ja vasemmistoliitto ovat oppositiossa totisesti oudossa seurassa. Continue reading →

On aivan selvää, että Pia Kauman kommentit toimeentulotuesta ja lastenvaunuista ovat häikäilemätöntä populismia ja heijastelevat ensisijaisesti sitä syvää halveksuntaa, jota hän tuntee itseään huonommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Kauman varsinaiset tarkoitusperät ovat kuitenkin syvemmällä.

Kauma kysyy: ”Miksi maahanmuuttajaperheen pitää esimerkiksi hankkia uudet lastenvaunut sosiaalituella, jos suomalaisperhe kierrättää vanhoja vaunuja”. Näin hän – paitsi, että luonnollisesti esittää poskettoman ja fiktiivisen väitteen – asemoi kysymyksen hyvästä elämästä eräänlaiselle materialistiselle janalle. Sen sijaan, että hän Suomen toiseksi suurimman kaupungin korkea-arvoisena valtuutettuna ja valtapuolueen kansanedustajana kantaisi huolta maahanmuuttajataustaisten ihmisten elinolosuhteista, yhteiskunnallisesta jäsenyydestä, jaksamisesta, oikeusasemasta ja toimeentulosta, hän takertuu siihen, miltä heidän elämänedellytyksensä ”suomalaisten” silmissä näyttävät. (Lienee aivan turhaa viisastelua huomauttaa, että ”maahanmuuttajaperhe” on aivan yhtä lailla ”suomalaisperhe” kuin perhe, jonka kaikki jäsenet ovat syntyneet Suomessa…) Continue reading →