Kunnioitan ja ymmärrän vihreiden päätöstä, kuten kunnioitin ja ymmärsin vasemmistoliiton päätöstä. Vaatii melkoista poliittista pokkaa pitää kiinni kynnyskysymykseksi asettamastaan periaatteesta ja toimia sen mukaan. Helppoa se ei totisesti ollut, ja kun vihreät ystäväni sanovat, että masentaa ja tekee kipeää, uskon heitä. Miksi en uskoisi.

Jäljelle jää kuitenkin monimutkainen, ristiriitainen ja monin tavoin yhteiskunnan hyvinvointia ja ihmisoikeuskuntoon vaikuttava politiikka. On translaki, isyyslaki, avioliittolaki ja lukematon määrä muita sosiaali- ja sivistyspoliittisia kysymyksiä. On pelottavassa nousussa oleva arvokonservatismi, jonka myötä peruskysymykset kuten ihmisen oikeus päättää omasta seksuaalisuudesta ja ruumiistaan näyttäytyvät kaikkea muuta kuin yksinkertaisina. Vaikka juuri sitä niiden tulisi olla – jos haluamme olla todellinen oikeusvaltio, meillä on vain se vaihtoehto, että tunnustamme kaikkien täällä asuvien ihmisten täydet oikeudet. Myös tässä suhteessa vihreät ja vasemmistoliitto ovat oppositiossa totisesti oudossa seurassa.

Rakas vihreä ystäväni lohdutti, että punavihreät voivat yhä äänestää myös oppositiossa hallituksen järjettömiä lakiesityksiä vastaan, ja että hallituksen enemmistö, 101 ääntä, on lähes mitätön opposition 98 ääntä vastaan. Tämä on totta, ja hyvä niin. Ja silti: punavihreitä tarvittaisiin hallituksessa myös estämään niiden järjettömien esitysten eteneminen eduskuntaan asti.

Kuten olen jo useaan kertaan todennut, yksi tavattoman järjetön esitys on sisäministeriön ja Migrin synkissä onkaloissa synnytetty esitys kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden vapaaehtoisesta paluusta. Ministeri Räsänen haluaa väen vängällä viedä esityksensä Arkadianmäelle, jossa se hyväksyttäisiin riemurinnoin hallituksen ja opposition yhteisillä äänillä. Jos näin käy, ei ole mitään hyötyä siitä, että vihreät ja vasemmisto voivat äänestää vastaan – heitä on yksinkertaisesti liian vähän.

Esitys oli tulla valioneuvoston yleisistunnon esityslistalle jo keväällä, mutta järjestön ja asiantuntijoiden tauslobbaus onneksi esti aikeet. Vihreät ovat olleet ratkaisevassa asemassa siinä, että esitys, jonka myötä ihmisoikeuksien ja kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen muuttuisi suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa lähinnä huonoksi vitsiksi, ei ole edennyt eduskuntaan.

Nyt, kun punavihreää politiikkaa tehdään enää yksinomaan oppositiossa, Räsäselle avautuu uusi mahdollisuus. Luotettavista poliittisista lähteistä olen kuullut, että esitys olisi tarkoitus ottaa yleisistunnon agendalle heti ensi viikolla.

Räsänen on esiintynyt armottoman välinpitämättömänä ja kuurona myös turvapaikanhakijoiden säilöönottoa koskevan lainmuutoksen kriitikoille, kuten Amnestylle. Hallitusohjelma edellyttää, että lasten säilöönotto kielletään, mutta Räsäsen ministeriön rustaama esitys on kaukana tästä. Vaan niinhän se näyttää olevan, ettei ohjelman noudattaminen ole tämän hallituksen irvokkaassa raahautumisessa kohti vaaleja enää minkäänlainen imperatiivi.

Kuten sanottua, en moiti vihreitä. Mutta perkeleelliseksi tämä menee. Olisiko mitenkään mahdollista toivoa, että jäljelle jääneet puolueet ja ministerit kuuntelisivat järjen, inhimillisyyden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien universaalin velvoituksen ääntä? Ehkäpä on. Tuhkan pörssikurssi singahti juuri ennätyslukemiin.