Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Minut sai ryhtymään moiseen se tosiseikka, että sinun puolueesi, perussuomalaiset, julkaisi tässä muutama päivä sitten maahanmuuttopoliittisen ohjelman. Se on minusta kammottava, ja halusin kertoa sinulle muutamalla sanalla, miksi. Pahoittelen, että tästä tuli vähän pitkä.

Ennen kuin ryhdyin kirjoitushommiin, katsoin Hesarin sivuilta sinun HSTV-haastattelusi tammikuun 17. päivältä. Sanot siinä kiinnostavia asioita, ja ajattelin hieman heijastella puheitasi tähän teidän ohjelmaanne. Toivottavasti tämä lähestymistapa sopii sinulle.

Sanoit haastattelussa, että et ole tieto-taidoiltasi puolueesi paras mahdollinen henkilö käsittelemään maahanmuuttoasioita, ja että sen takia näitä asioita hoitaa esimerkiksi Jussi Halla-aho, joka “näissä” on sinua parempi. Ei siis liene sattumaa, että maahanmuutto-ohjelmannekin valmisteltu juuri Jussi Halla-ahon johdolla. Ja ai niin muuten, aion kutsua Halla-ahoa tässä kirjoituksessa useampaankin kertaan rasistiksi, koska, no, onhan se nyt ilmiselvää. Sinähän olet toki sanonut, että jos puolueen jäsen tuomitaan rasismista (kuten nyt esimerkiksi juuri Halla-aho), hänet potkitaan puolueesta pois. Mutta mehän molemmat tiedämme, että se oli vain tsoukki.

Sanoit haastattelussa myös, että sinua kiinnostaa tässä maassa talouskasvu, työ, yrittäminen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus:
“Mä katson, että meillä on miljoona ihmistä kotihoidontuella, omaishoidontuella, pienemmät työttömyyspäivärahat, lapsilisät ja takuueläkkeet. Meillä on miljoona ihmistä, ja tää on se porukka, jonka puolesta mä haluan nostaa ääneni.”

Sanoit myös, että perussuomalaisilla on oltava “kärkevä maahanmuuttopoliittinen linja”, mutta et halua itse esiintyä sen keulakuvana. Siihen tehtävään sopii mielestäsi paremmin juuri Halla-aho tai esimerkiksi Maria Lohela, joka onkin jo kunnostautunut maahanmuuttopoliittisena keskustelijana, kuten itsekin olen blogissani todennut.

Sanoit, että puolueesi maahanmuuttopoliittinen linjan mukaan kansainvälisiä sopimuksia noudatetaan, mutta sosiaalisin perustein tapahtuva maahanmuutto ei saa olla hallitsematonta. Tämä on, Timo, täsmälleen sama ja aivan yhtä epäonnistunut linjanveto kuin valtavirran politiikassa koko Euroopan tasolla. Siirtolaisuutta, etenkin humanitaarista siirtolaisuutta, halutaan hallita, vaikka se on lähtökohtaisesti mahdotonta. Keinona käytetään ennen kaikkea voimakasta laittomuusretoriikkaa, jossa ihmiset leimataan joksikin, mitä he eivät ole.

Et ole, Timo, eikä ole sinun puolueesi, piiruakaan omaperäinen tai omalla linjallasi, jos linja on tuo, jonka Hesarin haastattelussa ilmoitat. Euroopassa ollaan nimenomaan niin peloissaan laittomaksi maahanmuutoksi leimatun humanitaarisen siirtolaisuuden seurannaisvaikutuksista, että maahantulija leimataan kelvottomaksi heti, kun hänellä ei ole ojentaa viranomaiselle passia ja viisumia. Tämän poliittisen eetoksen nimissä rajat on suljettu niin tiukasti, ettei niitä voi ylittää turvallisesti eikä vailla leimautumisen pelkoa. Vaikka siis pääsisikin perille eikä hukkuisi Välimereen tai astuisi miinaan Turkin ja Kreikan rajalla, on viranomaisten ja poliitikkojen silmissä lainsuojaton.

Ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun kiinnitän huomiota siihen, että perussuomalaisten niin sanottu maahanmuuttopolitiikka on tiukasti linjassa EU:ssa noudatetun valtavirran linjan kanssa. Kirjoitin jo Jussi Halla-aholle osoittamassani avoimessa kirjeessä, etteivät hänen EU:n turvapaikkapolitiikkaa koskevat näkemyksensä ole valitettavasti millään tavoin rohkeita, omaperäisiä ja pioneerimäisiä. Euroopassa nyt vain kerta kaikkiaan ollaan hyvin laajasti sitä mieltä, kuten tekin ohjelmassanne kirjoitatte, että [m]aahanmuuttopolitiikan pitää perustua kansallisen edun puolustamiseen, ei sinisilmäiseen maailmansyleilyyn. Juuri tämä “meidän yhteiskuntamme” sokea ja aggressiivinen puolustaminen on suurin syy eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan täydelliseen epäonnistumiseen.

Siinä olet, Timo, kuitenkin ilmeisen oikeassa, että et ole maahanmuuttoasioissa kovinkaan vahvoilla. Sanot Hesarin haastattelussa, että Saksaan menee 200 000 maahanmuuttajaa ja Ruotsiin 80 000 (vaikka siis on nimenomaan turvapaikanhakijoista). Implikoit tämän merkitsevän, että Suomeen täytyisi siis muka ottaa “kymmeniätuhansia uusia maahanmuuttajia”, “mitä emme voi hyväksyä”. Eihän tämä tosin mikään vahinko ole, sillä mehän tiedämme, että sinä, Timo, olet suurten ja jännittäviltä kuulostavien lukujen ystävä.

Maailmanlaajuinen pakolaisuus on valitettavasti suurten lukujen poliittinen kysymys. UNHCR raportoi viime vuoden kesäkuussa, että maailmassa oli vuoden 2013 lopussa 51,2 miljoonaa pakolaista tai turvapaikanhakijaa. Luku on ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan suurempi kuin 50 miljoonaa.

EU:ssa taasen 135 700 turvapaikanhakijaa sai kansainvälistä suojelua vuonna 2013, kun hakijoita rekisteröitiin 435 000. Viime vuonna hakijoita oli syyskuun loppuun mennessä rekisteröity jo 415 660. Vuoden 2013 kolmannella neljänneksellä hakijoita oli 119 155, kun heitä viime vuoden vastaavana aikana oli 176 960. On siis totta, että hakijoiden määrä on kasvussa, ja yksi suuri selittävä tekijä on Syyrian sota. Vuoden 2013 kolmannella neljänneksellä syyrialaisia hakijoita oli 14 170, kun heitä viime vuoden vastaavana aikana oli jo 40 455. Eritrealaisia hakijoita oli viime vuoden kolmannella neljänneksellä toiseksi eniten, 15 145. Seuraavaksi eniten oli afganistanilaisia, 10 480. EU:ssa tehtiin viime vuoden kolmannella neljänneksellä 85 695 ensimmäistä päätöstä turvapaikkahakemukseen. Näistä 40 925 oli myönteisiä. Varsinaisia turvapaikkoja myönnettiin 21 405.
(Lähde: Eurostat)

Eurostatin tilastojen rinnalla on silti luettava tarkemmin myös UNHCR:n tiedotetta. Kun 51,2 miljoonasta, siis pakolaisten kokonaismäärästä, vähennetään ne 33,3 miljoonaa, jotka ovat paossa kotimaansa rajojen sisäpuolella, saadaan tulokseksi 17,9 miljoonaa ihmistä. Vaikka siis nuo 415 660 ihmistä olivat syyskuun loppuun mennessä jättäneet EU:hun turvapaikkahakemuksen, se on silti vain 2,32 prosenttia noista 17,9 miljoonasta. Tämä hyvin pieni luku, Timo, tämä 2,32 prosenttia, on Eurooppaan suuntautuvan ”siirtolaistulvan” todellinen mittakaava.

Aivan selvää on, että Suomeen ei missään tilanteessa ole tulossa “kymmeniätuhansia uusia maahanmuuttajia”, kuten sinä, Timo, Hesarin haastattelu pelottelit. Suomeen on ylipäätään _vuodesta 1973 alkaen _ saapunut vain 40 742 pakolaistaustaista ihmistä. Viime vuonna maahan saapui 3 651 turvapaikanhakijaa, ja tänne hyväksyttiin 1 030 kiintiöpakolaista. Ilmaan heitetyt populistiset pelkokertoimet kymmenistä tuhansista ovat tyhjää retoriikkaa, joilla ei ole minkäänlaista sijaa todellisessa poliittisessa keskustelussa tai päätöksenteossa.

Maahanmuuttopoliittisen ohjelmanne ensimmäinen lause kuuluu silti näin: Eurooppaan kohdistuu tällä hetkellä ennennäkemätön siirtolaispaine Afrikasta ja Lähi-Idästä. Väite on todellisuuden valossa liikuttavan mahtipontinen etenkin, kun EU tekee jatkuvasti kaikkensa padotakseen kaikki turvalliset maahan saapumisen väylät maalla, merellä ja ilmassa.

Ohjelmanne mukaan siirtolaisuus rikkoo yhteiskunnan sisäistä koheesiota. Todellisuudessa koheesiota uhkaavat vain ne, jotka leimaavat esimerkiksi muslimisiirtolaiset yksiselitteiseksi ongelmaksi. Ne, jotka varaavat itselleen oikeuden lausua näistä – yhteiskunnan edun nimissä – mitä tahansa törkeää ja epäinhimillistä. Mahtaako sinulle, Timo, tulla omasta puolueestasi mieleen ketään, johon tällainen kuvaus sopisi?

Väitätte ohjelmassanne, että siirtolaisuus rasittaa kohtuuttomasti julkisia palveluita ja julkista taloutta. OECD kuitenkin raportoi viime kesäkuussa, että kun siirtolaisten maksamat verot sekä sosiaaliturva- ja eläkemaksut lasketaan yhteen, Suomen kansantalous jää siirtolaisuudessa kustannuksissa plussan puolelle. Siirtolaiset toisin sanoen tuovat julkiselle taloudelle enemmän tuloja kuin saavat takaisin erilaisina palveluina ja tulonsiirtoina.

Väitätte niin ikään, että siirtolaisuus johtaa asuinalueiden gettoutumiseen. Linda Haapajärvellä ja Lotta Junnilaisella, kahdella sosiologian tohtoriopiskelijalla, on teille kuitenkin asiaa. He kirjoittavat Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogissa seuraavaa:

Puhe sisäisesti yhdenmukaisista ja keskenään samankaltaisista ”ongelmalähiöistä” ei vastaa kohtaamiemme asukkaiden kokemusta arjesta ongelmallisiksi leimatuilla asuinalueilla. Asukkaille alueet harvoin näyttäytyvät yhtenäisenä kokonaisuutena, vaan pikemminkin erilaisina mikrotason paikkoina, pihoina, taloina ja rappukäytävinä, joista muodostuu monimuotoinen elinympäristö. Vaikka epäkohtia paikallisesti esiintyy, esimerkiksi epäsiisteyttä tai häiritsevää käyttäytymistä, ei Helsingistä löydy sellaisia epäjärjestyksen tyyssijoja, joita mediatiedosta riippuvainen kansalainen voisi olettaa kohtaavansa. Ongelmallista onkin, että ulkopuoliset ymmärtävät leimattua aluetta ainoastaan kielteiseksi määritellyn ominaisuuden kautta, jolloin alueen huono maine saattaa rasittaa asukkaita jopa enemmän kuin kokemus asuinympäristöstä.

Tutkijat huomauttavat, että asuinalueiden leimaaminen ”ongelmalähiöiksi” tuottaa haitallisia seurauksia, sillä tällaisilla alueilla asuvat ihmiset sisällyttävät kielteisen leiman osaksi minäkuvaansa. Tämä taas voi synnyttää ongelmallisuuden kierteen, josta seuraa näköalattomuutta ja epätoivoa. Median ja etenkin poliittisten toimijoiden tulisi siksi varoa osallistumasta kierrettä vahvistavien negatiivisten mielikuvien tuottamiseen.

Juuri niin te, Timo, kuitenkin ohjelmassanne teette, ja vieläpä erittäin voimakkain sanankääntein. Gettoutuminen tapahtuu vain, jos sen annetaan tapahtua. Te sen sijaan ette anna yhteiskunnalle mitään vaihtoehtoja, vaan sanotte päin naamaa: näin tulee tapahtumaan, jos humanitaarinen siirtolaisuus jatkuu kuten tähän asti. Tämä on älyllisesti epärehellistä, ihmisten yhdenvertaisuutta rapauttavaa, sosiaalisesti kestämätöntä ja typerää poliittista argumentointia. Semminkin, kun gettoutumisen estäminen ei edes ole maahanmuutto-, vaan sosiaali-, työllisyys-, asunto- ja kaavoituspoliittinen kysymys.

Kuten Haapajärvi ja Junnilainenkin kirjoittavat, pelkkään paikkaan kuten “gettoutuvaan lähiöön” keskittyminen on sekä eettisesti arveluttavaa että poliittisesti kestämätöntä. Se myös häivyttää yhteiskunnan tärkeämmät eriarvoisuuden tuottajat kuten köyhyyden ja työttömyyden. Eli juuri ne huolenaiheet, jotka koskevat niitä ”miljoonaa ihmistä”, joista sinä, Timo, olet niin huolissasi.

Ohjelmanne mukaan siirtolaisuus [e]distää uskonnollista radikalismia ja sen lieveilmiöitä sekä ruokkii etnisiä konflikteja. Valtaväestöstä poikkeavien etnisten tai uskonnollisten ryhmien muuttaminen maahan ei kuitenkaan itsessään aiheuta yhtä ainutta konfliktia. Konflikteja seuraa siitä, että eri ihmisryhmät eivät tule keskenään toimeen eivätkä tunnusta toistensa perusoikeuksia kuten sinullekin rakasta uskonnonvapautta ja yhteiskunnallista jäsenyyttä. Se, että yhteiskunta ei ajaudu moiseen jamaan, on, hyvä Timo, kuitenkin vähintäänkin yhtä paljon kantaväestön kuin siirtolaisten vastuulla. (Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin se on enemmän valtaväestön vastuulla, sillä vastaväestöä on aina enemmän. Siksi sitä kutsutaan valtaväestöksi.)

Muutamakin myrkyllinen rasisti – esimerkiksi sellainen kuin Jussi Halla-aho – voi kuitenkin helposti varmistaa, että ihmiset kääntyvät toisiaan vastaan ja homma alkaa luisua käsistä. Ohjelmanne perusteella on ilmiselvää, että perussuomalaiset eivät ole valmiita omalta osaltaan edistämään ihmisten rinnakkaineloa tai tunnustamaan eri ryhmien yhteiskunnallista jäsenyyttä. Se on hälyttävää, kun ottaa huomioon, miten verenhimoisesti te janoatte hallitusvaltaa tässä maassa.

Kirjoitatte ohjelmassanne kovin sanoin myös humanitaaristen siirtolaisten perheenyhdistämisestä. Teidän mielestänne [t]urvapaikkajärjestelmän ja perheenyhdistämismenettelyn häikäilemätön käyttö elintasosiirtolaisuuden väylänä nakertaa kyseisten järjestelmien hyväksyttävyyttä tavallisen kansalaisen silmissä.

Purkauksenne osoittaa, että ohjelman laatijoilla on ala-arvoisen virheellinen käsitys siitä, millaisia poliittisia päätöksiä perheenyhdistämisen saralla on Suomessa viime aikoina tehty, ja millaista viranomaiskäytäntöä sen tukahduttamiseksi on jo vuosia harjoitettu.

Useat ulkomaalaislakiin viime vuosina tehdyt muutokset ovat kohdistuneet juuri perheenyhdistämisen säännöksiin ja käytäntöihin. Tämä taas on vaikuttanut merkittävästi siihen, millaiseen oikeusasemaan Suomesta oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat asetetaan. Pelkistetysti: Suomeen jäävät humanitaariset siirtolaiset ovat perheoikeuksiensa kannalta nyt heikommassa asemassa kuin ne, jotka ovat ehtineet tehdä perhesidehakemuksensa ennen elokuuta 2010.

Elokuu 2010 on merkittävä taitekohta siksi, että silloin tuli voimaan nippu perheenyhdistämisen pelisääntöjä muokanneita lakimuutoksia. Niiden myötä Suomessa olevan perheenkokoajan on esimerkiksi oltava alaikäinen vielä sinä päivänä, kun päätös perheenjäsenten oleskeluluvasta tehdään. Hitaiden käsittelyaikojen vuoksi huomattavan suuri osa niistä useimmiten noin 15–17-vuotiaista turvapaikanhakijanuorista, jotka ovat sittemmin saapuneet Suomeen yksin, eivät ole koskaan ehtineet saada Suomeen vanhempiaan.

Perheenyhdistämistä ovat torjuneet tehokkaasti myös vuoden 2012 alusta alkaen käyttöön otetut biometriset oleskelulupakortit. Ne edellyttävät, että perheenyhdistämiseen perustuvaa oleskelulupaa hakevan henkilön on oltava paikalla, kun hakemus pannaan vireille. Tunnisteiden käyttöönoton yhteydessä tuli voimaan myös lainmuutos, jonka myötä Suomessa asuva, oleskeluluvan saanut henkilö ei voinut enää jättää hakemusta toisessa maassa oleskelevan perheenjäsenensä puolesta. Asiaa ei muuta se, että Suomessa oleskeleva henkilö on lapsi ja Suomen ulkopuolella oleskeleva perheenjäsen hänen äitinsä tai isänsä. Jotta perheenyhdistäminen voisi käynnistyä, on Suomen ulkopuolella oleskelevien matkustettava Suomen edustustoon panemaan hakemuksensa vireille. Kaikesta tästä voi lukea paljon lisää esimerkiksi kirjastani Väki, valta ja virasto (Into Kustannus 2014).

Tiedän, että tällaiset pitkäpiimäiset tosiasiat eivät kiinnosta puoluettanne, parahin Timo. Jos kiinnostaisi, politiikkanne olisi toisenlaista, ettekä väittäisi ohjelmassanne asioita, jotka eivät kertakaikkisesti pidä paikkaansa.

Voitte kuitenkin huokaista helpotuksesta: humanitaaristen siirtolaisten perheenyhdistämispolitiikka on Suomessa kiristetty niin äärimmilleen, että kaikki tavoitteenne käytännössä täyttyvät jo nyt. Perheenyhdistämishakemusten määrä romahti 70 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2012, ja vuonna 2013 Suomeen pääsi yksi (1) turvapaikan saaneen lapsen vanhempi. Jos siis haluatte varmistaa, että yhden kelvottoman turvapaikanhakijan perässä ei seuraa liutaa muita kelvottomia ihmisiä, ette tarvitse Halla-ahon rasistista asenneongelmaa – teille riittää aivan hyvin sisäministeriö, Migri ja ulkomaalaislaki.

Kuten jo totesin, sinä Timo sanoit Hesarin haastattelussa, että perussuomalaisten maahanmuuttopoliittiseen linjaan kuuluu kansainvälisten sopimusten noudattaminen. Kun tätä ohjelmaanne nyt sitten lukee, käy selväksi, että puhuit haastattelussa palturia. Viittaatte kintaalla paitsi kv-sopimuksille, myös Suomen perustuslaille.

Tulonsiirtojen varassa elävien maahanmuuttajien määrä pitää erilaisilla toimenpiteillä saada laskemaan niin pieneksi, että heidät pystytään kohtuullisilla resursseilla kotouttamaan osaksi yhteiskuntaa, ohjelmassanne todetaan. Siinä ei kuitenkaan kerrota, mitä nämä “erilaiset toimenpiteet” olisivat. Se johtunee ennen kaikkea siitä, että kun toimenpiteiden listasta jättää pois vaikuttamisen turvapaikanhakijoiden määrään, se jää varsin vaatimattomaksi. Tuo vaikuttaminen taas, kuten sinäkin, Timo, pitkän linjan parlamentaarikkona varmasti hyvin tiedät, ei ole mahdollista. Paitsi tietenkin, jos rikkoo kansainvälisiä sopimuksia ja vähät välittää Suomea sitovista kansainvälisen oikeuden velvoitteista.

Lohdutukseksi on, Timo, aivan pakko muistuttaa siitä kerrasta, mitä Jyrki Katainen pääministerin haastattelutunnilla toukokuussa 2013 lausahti. Hän sanoi, että lähiömellakat voidaan estää, mutta sitä varten ”[t]urvapaikanhakijoiden määrän pitää olla hallinnassa”. Ei ollut Jyrki silloin tehtäviensä tasalla eikä muistanut, että turvapaikan hakeminen on YK:n ihmisoikeusjulistuksen takaama ihmisoikeus.

Vaan entäs se perustuslaki sitten? No, siihen päästään sen myötä, mitä te seuraavaksi ohjelmassanne väitätte: Lisäksi tällaiset maahanmuuttajat tulee hajasijoittaa eri puolille Suomea sinne, missä heidän asumisensa voidaan edullisimmin järjestää. Tällainen asutuspolitiikka ehkäisee tulijoiden kasautumista ja siten edistää heidän integroitumistaan. Toimeentulo- ja asumistukien tulee olla sidottuja siihen, että tulija asuu siinä paikassa, joka hänelle on osoitettu. Omilla varoillaan hän luonnollisesti on oikeutettu valitsemaan itse asuinpaikkansa.

Selittääkseni, mikä tässä on vikana, lainaan blogistikollega Saku Timosta, joka ehti jo ansiokkaasti tarttua tähän kyseenalaiseen kappaleeseen:

Näinkin lyhyestä otteesta löytyy peräti kaksi perustuslaillista ongelmaa. Suomen perustuslain 9 § 1 momentin mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Perussuomalaiset haluaisivat kuitenkin vastoin perustuslakia määrätä asumis- ja toimeentulotukea saavat maahanmuuttajat asumaan heille osoitetulla paikkakunnalla.

Tästä päästäänkin sujuvasti toiseen ongelmaan. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Maahanmuuttajiin ei tämän mukaan voida soveltaa eri lainsäädäntöä kuin kantasuomalaisiin paitsi siinä tapauksessa, että heitä ei lasketa ihmisten joukkoon kuuluviksi. Tällaista määritelmää en kuitenkaan ohjelmasta löytänyt.

Jos nyt muutettaisiin asumis- ja toimeentulotukea koskevia lakeja siten, että niitä saavien olisi asuttava heille osoitetulla paikkakunnalla, niin lait koskisivat ihan kaikkia tukia saavia ihmisiä. Tämän jälkeen voitaisiinkin hajasijoittaa kaikki toimeentulotukea ja asumistukea saavat eri puolille Suomea.

Sallinet minun, Timo, tehdä hieman yhteenvetoa, ennen kuin päästän sinut jatkamaan töitäsi– olethan kiireinen mies.

Ohjelmastanne käy ilmi perussuomalaisten haluavan, että laki ja viranomaiset kohtelevat ihmisiä eri tavalla heidän etnisen taustansa perusteella. Te haluatte, että ihmisten elinmahdollisuudet ja heidän perusoikeuksiensa toteutuminen ovat riippuvaisia heidän etnisestä taustastaan. Te haluatte, että ihmisiä kohdellaan eri tavoin heidän etnisen taustansa, uskontonsa tai maahan saapumiseensa liittyvien menettelytapojen perusteella. Kaiken tämän kieltävät ja tekevät mahdottomaksi Suomen perustuslaki ja Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet. Ja silti te haluatte juuri sitä.

Tiedätkö sinä, Timo, millä nimellä tällaista ajattelua on tapana kutsua? Se on rasismia. Se on valtaväestön vähemmistöihin kohdistamaa kohtuutonta ylivaltaa. En ihmettelisi lainkaan, jos aivan sivistynytkin ihminen olisi sitä mieltä, että se saattaa haiskahtaa jopa fasistiselta maailmankatsomukselta.

Oletko sinä Timo aivan varma, että haluat puolueesi menevän vaaleihin tällaisen ohjelman kanssa? Ja oletko yhä sitä mieltä, että Jussi Halla-ahon on syytä toimia puolueesi maahanmuuttopoliittisena keulakuvana? Mitä sinä oikeastaan tästä kaikesta ajattelet, Timo?