Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Ydin-lehden numerossa 4/2014 loppuvuodesta 2014. Julkaisen sen uudelleen nyt, kun Eurooppaa koettelee ennennäkemätön turvapaikkapoliittinen kriisi, mutta EU-politiikan keskeisiä vauvikoja ei edelleenkään haluta korjata. Tämä toimikoon laajempana taustapohdintana myös eiliselle postaukselleni, jossa moitin perussuomalaisia rasistisesta suhtrautumisesta turvapaikanhakijoihin.

Kolmesataa. Ainakin niin monen voidaan uskoa hukkuneen Lampedusan saaren edustalla Italiassa 3. lokakuuta 2013. Onnettomuus on saanut viime vuosina enemmän huomiota kuin mikään muu humanitaariseen siirtolaisuuteen kytkeytyvä tragedia Välimerellä.

150 810. Niin monta ihmistä Italian laivasto on ilmoittanut pelastaneensa Välimereltä Lampedusan onnettomuuden jälkeen käynnistetyssä Mare Nostrum -operaatiossa. Sen piirissä on ollut 70 000 neliökilometrin alue Välimerellä. Mukana on ollut viisi alusta, viisi lentokonetta, kaksi sukellusvenettä ja useita helikoptereita.

Seitsemänsataa. Niin monta ihmistä Italian ja Maltan viranomaiset ilmoittivat pelastaneensa merihädästä EU-johtajien huippukokousta edeltävänä yönä viime vuoden lokakuussa.

– EU ei voi hyväksyä sitä, että tuhannet ihmiset kuolevat rajoillamme, sanoi EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso Helsingin Sanomien mukaan kokouksen päätyttyä.

3 200. Niin monen ihmisen Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM arvioi vuonna 2014 kuolleen Välimerellä – meidän rajoillamme – matkalla kohti Eurooppaa. IOM antoi arvionsa lokakuun lopussa.

Continue reading →

Perussuomalaisten puoluetoimiston työntekijä Matti Putkonen esitti tänään jopa poikkeuksellisen rajun ihmisvastaisen manifestin, jossa hän leimasi suojelua hakevat turvapaikanhakijat yhteensä kuuteen kertaan ”laittomiksi” ihmisiksi.

Voitte luottaa arviooni Putkosen puhetavan poikkeuksellisuudesta. Kirjoitin vuonna 2010 kirjan Hallan vaara – Merkintöjä maahanmuuton puhetavoista, jossa analysoin eduskunnassa käytyä turvapaikkapoliittista keskustelua usean vuoden ajalta. Olen jatkanut poliittisten puhetapojen ruotimista aktiivisesti tämän jälkeenkin, myös uusimmassa kirjassani Väki, valta ja virasto. Aivan tällaiseen vyörytykseen ei kukaan valtavirran poliittinen toimija ole käsittelemässäni hyvin laajassa materiaalissa yltänyt. Putkosen pohjakosketus on syvä ja raadollinen.

Tämä on kirjoitettu moneen kertaan, mutta. Ihminen voi toimia säännösten vastaisesti, mutta ajatus laittomasta ihmisestä on mieletön. Siksi ihmisen kutsuminen laittomaksi on asiayhteydestä riippumatta leimaavaa ja epäinhimillistä. Aina.

Continue reading →

Juha, sinä olet maamme pääministeri. (Niin aion muuten sinutella sinua tässä kirjoituksessa etunimellä, koska olen tänään menettänyt sen vähänkin arvostuksen sinua kohtaan, jota ehkä joskus on vielä saattanut olla. Tai no ei, ei sitä kyllä tarkemmin ajatellen ollut tätä ennenkään yhtään.) Tässä tehtävässä sinun tulisi muun muassa käydä uskottavaa yhteiskunnallisia keskustelua ja osoittaa siinä johtajuutta. Olet onnistunut tehtävässä surkeasti.

Kun Olli Immonen kutsui seuraajiaan taisteluun monikulttuurisuutta vastaan, sinä tviittasit seuraavaa: ”Haluan kehittää Suomea avoimena, kansainvälisenä, kieliltään ja kulttuuriltaan rikkaana maana.” Tämä on kaunis virke, joka ei todellisuudessa merkitse mitään siinä kontekstissa, jossa se on lausuttu. Kenellekään ei tule suurena yllätyksenä, että pääministeri kannattaa kulttuuriltaan rikasta maata – yllätys olisi se, että ei kannattaisi. Vielä jäätävämmäksi antikliimaksin tekee se, ettet vaivautunut edes keksimään mitään omaperäistä, vaan poimit virkkeen suoraan hallitusohjelmasta. Sivulta seitsemän, viidennestä kappaleesta. Lienetkö edes itse lähettänyt koko tviittiä?

Immonen sen sijaan puhuu aivan eri rekisterissä. Hän haluaa kumota juuri ne olennaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tukipilarit, joiden olemassaolon ja tärkeyden sinä yksinomaan toteat. Korulauseesi ei siis tavoita sitä ongelmaa, joka Immosen julistuksessa on. Tilanne on samankaltainen kuin jos kansanedustaja kirjoittaisi, että haluaa käydä taisteluun naapurimaata vastaan, jolloin pääministeri toteaisi, että hän haluaa kehittää Suomea rauhaa rakastavana maana. Puheenvuorot ovat täysin yhteismitattomia.

Continue reading →

Yhteiskunnan arvo mitataan siinä, miten se huolehtii heikoimmistaan. Puhki kulunut slogan, sinä sanot. Mutta tarkastellaanpa sitä viime aikojen immoskohun kontekstissa.

Mitä immoset tavoittelevat? Imaginääristä yhtenäiskulttuuria, jossa on vain yhden- ja samanlaisia ihmisiä. Erilaisuuden karsimista, ja ennen kaikkea vähemmistöjen “hyysäämisen” lopettamista. Kuten on jo moneen kertaan todettu, maahanmuuttajat ovat vain keppihevonen, jolla agenda saadaan paalutettua. Mustaihoinen muslimi on vain kirkkaaksi hiottu, sitkeä metafora.

Tosiasiassa kaikki vähemmistöt ovat immosista epäilyttäviä, sillä ne uhkaavat imaginäärisen yhtenäiskulttuurin homogeenisuutta. Immosilla on niin vähän mielikuvitusta ja sosiaalista älyä, että heille ainut tapa varmistaa oma etu on varmistaa, että kenelläkään ei ole pienintäkään mahdollisuutta saada enempää. Pelkkä kuvitteellinenkin mahdollisuus vähemmistön suosimiseen riittää perusteeksi suosimisen kieltämiseen, koska kuvitteellinenkin suosimisen ajatellaan olevan itseltä pois. Ja jotta suosiminen varmasti tehtäisiin mahdottomaksi, on vähemmistöjen olemassaolo varmuuden vuoksi tehtävä mahdollisimman tukalaksi.

Tietenkin kyse on myös ja kenties ennen kaikkea pelosta erilaisuutta kohtaan – sitä heikkoutta kohtaan, jota nurkkaan ajettu vähemmistö edustaa. Sitä kauhukuvaa kohtaan, että myös immoset itse saattaisivat olla jossain asiassa tai jossain suhteessa heikkoja. Pelkoa siitä, ettei kuulukaan niihin vahvoihin, jotka ainoina selviytyvät.

Tästä kaikesta on enää hyvin lyhyt matka syvään, sinnikkääseen vihaan lähimmäisiä kohtaan.

Miksi siis on niin tärkeää toistaa slogania heikoimmista huolehtimisesta? Koska immoset haluavat kääntää koko asetelman ympäri. Heille yhteiskunta on sitä vahvempi, mitä totaalisemmin se painaa maan rakoon vähemmistöt – nuo potentiaalisesti heikossa asemassa olevat ihmisryhmät. Immoset ajavat vahvimman etua, vahvimman mielikuvituksetonta sananvaltaa, vahvimman monomaanista harhakuvaa siitä, että on vain yksi oikea tapa elää, ja kaikki ”erilaisuus” uhkaa sen olemassaoloa.

Immoset haluavat käsittää koko yhteiskunnan uudestaan tavalla, joka uhkaa meidän kaikkien turvallisuutta ja hyvinvointia.

Eikä tässä vielä kaikki. Immoset merkitsevät vihollisikseen myös ne, jotka ovat heikompien puolella. He vihaavat niitä, jotka vielä uskovat heikoimmista huolehtimiseen ja haluavat päihittää heidät – meidät, jotka olemme enemmistössä – jotta voivat viedä loppuun projektinsa yhteiskunnan keikauttamiseksi.

Kyse on meidän kaikkien oikeuksista ja yhdenvertaisuudesta. Meistä käytännössä jokainen kuuluu johonkin vähemmistöön, ja meistä kuka tahansa voi yhtäkkiä joutua yhteiskunnallisesti heikkoon asemaan. Immosten vaatimat ja vaalimat erottelut eivät näin ollen ole kiinteitä tai muuttumattomia, vaan liukuvia ja ambivalentteja.

Huomionarvoista on myös se, että immoset itse muodostavat varsin pienen, mutta sitäkin räikeämmän vähemmistön. Mikä olisi sen todellinen asema nurin käännetyssä yhteiskunnassa?

Entä kenen tehtävä heikoimmista huolehtiminen on, jos sanotaan, että se on yhteiskunnan tehtävä? Vastaus on sanassa itsessään: kyse on yhteisvastuusta, yhteisestä tehtävästä. Immoset taas kuvittelevat, että he todella voisivat erottaa toisistaan ne, jotka huolenpitoa tarvitsevat, ja ne, jotka ovat niin “vahvoja”, että kuvittelevat voivansa kieltäytyä huolenpidon vastuusta.

Näemme siis, että immosten yhteiskuntavisio on vinksahtanut. Se itse tekee itsensä mahdottomaksi, sillä se on perverssi. Yhteiskunta, joka perustuu kaiken yhteisen kieltämiseen ja vihaan niitä kohtaan, jotka joko tarvitsevat toisten tukea tai haluavat sitä toisille antaa, ei ole mikään yhteiskunta, vaan painajainen.