Juha, sinä olet maamme pääministeri. (Niin aion muuten sinutella sinua tässä kirjoituksessa etunimellä, koska olen tänään menettänyt sen vähänkin arvostuksen sinua kohtaan, jota ehkä joskus on vielä saattanut olla. Tai no ei, ei sitä kyllä tarkemmin ajatellen ollut tätä ennenkään yhtään.) Tässä tehtävässä sinun tulisi muun muassa käydä uskottavaa yhteiskunnallisia keskustelua ja osoittaa siinä johtajuutta. Olet onnistunut tehtävässä surkeasti.

Kun Olli Immonen kutsui seuraajiaan taisteluun monikulttuurisuutta vastaan, sinä tviittasit seuraavaa: ”Haluan kehittää Suomea avoimena, kansainvälisenä, kieliltään ja kulttuuriltaan rikkaana maana.” Tämä on kaunis virke, joka ei todellisuudessa merkitse mitään siinä kontekstissa, jossa se on lausuttu. Kenellekään ei tule suurena yllätyksenä, että pääministeri kannattaa kulttuuriltaan rikasta maata – yllätys olisi se, että ei kannattaisi. Vielä jäätävämmäksi antikliimaksin tekee se, ettet vaivautunut edes keksimään mitään omaperäistä, vaan poimit virkkeen suoraan hallitusohjelmasta. Sivulta seitsemän, viidennestä kappaleesta. Lienetkö edes itse lähettänyt koko tviittiä?

Immonen sen sijaan puhuu aivan eri rekisterissä. Hän haluaa kumota juuri ne olennaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tukipilarit, joiden olemassaolon ja tärkeyden sinä yksinomaan toteat. Korulauseesi ei siis tavoita sitä ongelmaa, joka Immosen julistuksessa on. Tilanne on samankaltainen kuin jos kansanedustaja kirjoittaisi, että haluaa käydä taisteluun naapurimaata vastaan, jolloin pääministeri toteaisi, että hän haluaa kehittää Suomea rauhaa rakastavana maana. Puheenvuorot ovat täysin yhteismitattomia.

Tästä kaikesta seuraa, että sinä et, parahin Juha, todellisuudessa ole edelleenkään ottanut kantaa Immosen väkivaltaa lietsovaan taistelukutsuun. Ei siis pidä lainkaan paikkaansa se, mitä sanoit Etelä-Suomen Sanomien jutussa 8. elokuuta. Väitit, että ”koko hallitus – perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini mukaan lukien – on selkeästi irtisanoutunut Immosen kirjoituksista”. Näin ei ole tapahtunut, vaan sinä, Alex ja Timo olette vain lahjakkaasti vältelleet todellista keskustelua asiasta. Vaikka Immosen julistus on poikkeuksellinen jopa suomalaisessa rasistisessa internetvyörytyksessä. Vaikka se lietsoi Immosen kannattajat ennennäkemättömän väkivaltaisiin taistelufantasioihin tuon päivityksen ja Immosen myöhempien postausten kommenteissa. Vaikka Immosella on monisyisiä yhteyksiä natsijärjestö Vastarintaliikkeeseen. Vaikka Immonen on hallituspuolueen kansanedustaja.

Kun väkivalta sitten leimahti Jyväskylässä ensimmäinen päivä elokuuta, sanoit, että sitä ”ei voida missään tapauksessa hyväksyä”. Jälleen kerran olisi ollut suuri yllätys, jos olisit lausunut jotain muuta. Toisaalta juuri se, että tämä oli ainut asia, jonka sanoit, merkitsee, että et lopulta sanonut yhtään mitään. Et ilmiselvästi kykene osoittamaan johtajuutta, kun yhteiskunnallinen tilanne sitä vaatisi.

Koska tiedän, että olet kiireinen mies, yritän sanoa asiani mahdollisimman lyhyesti. Siirryn siksi suoraan tähän päivään, jonka aikana onnistuit varmasti omasta mielestäsi käymään oikein olennaista poliittista keskustelua rasismista. ”On sanottava selvällä suomen kielellä, että emme hyväksy rasismia, emme hyväksy vihapuhetta emmekä poliittista väkivaltaa missään muodossa, emme tekojen emmekä sanojen tasolla”, sanoit puhuessasi tänään Suomen suurlähettiläille.

Puheesi jatkui seuraavasti: ”Meillä on varmasti paljon parannettavaa siinä, miten huolehdimme niistä, jotka haluavat eri syistä tulla Suomeen. Jotkut tulevat opiskelemaan, toiset töihin, jotkut pakenevat sotaa ja vainoa henkensä kaupalla. Jokaista tulijaa on kohdeltava ihmisenä, yksilönä.”

Tämä jälkimmäinen kappale osoittaa selvästi, miten huonosti olet ymmärtänyt, mistä rasismissa ja muodostamassa yhteiskunnallisessa ongelmassa on kyse. Rasismi ei ole yksi maahanmuuttopoliittisen keskustelun ulottuvuus – vaikka se on myös sitä – eikä se ole yksi sananvapauskeskustelun ulottuvuus – vaikka se on myös sitä. Se on aivan oma, erityinen ongelmatiikkansa, joka koskee ennen kaikkea juuri meitä, valkoista enemmistöä. Anu Koivusen sanoin:

“Vi måste sluta se rasism som ett problem för dem som kommer hit. Rasism är vårt problem, en fråga för oss i Finland i dag. Vi måste sluta se det som en individuell moralfråga och fokusera på strukturer och politik i stället.”

Rasismikeskusteluksi ei siis riitä se, että lupaa huolehtia ihmisistä, jotka muuttavat Suomeen. Rasismi koskee ihmisiä, jotka elävät täällä ja joutuvat syrjinnän, kiusaamisen, torjunnan ja jopa väkivallan uhreiksi siksi, että heidät on merkitty pysyvästi erilaisiksi, poikkeaviksi.

Et siis onnistunut kovin hyvin käymään puheessasi poliittista rasismikeskustelua. Entä sitten, kun vastasit lehdistön kysymyksiin? STT:n jutun mukaan sanoit, ettei ole asiallista nimittää turvapaikanhakijoita ”elintasosurffareiksi”, kuten perussuomalaisten puoluesihteeri juuri äskettäin teki. Tämä oli jo hyvä alku – on tärkeää, että puutut ihmisvastaiseen kielenkäyttöön, vaikka puhujana olisikin hallituskumppanisi johtava edustaja.

Ja okei, yritetään nyt ottaa tää pienen hetken ajan positiivisesti. Olethan sä tavallaan yrittänyt. Olet sanonut jotain, kun joku toinen on sanonut ensin jotain tai vaikkapa pahoinpidellyt hipin. Olet käskenyt avustajan kopipeistata ja tviitata virkkeen hallitusohjelmasta ja ollut silleen, että jes, nyt ei oo vatuloitu, nyt on lausuttu. Nyt on oltu johtaja ja sanottu, että ei hyväksytä.

Mutta kun. Tässä on todella suuri ristiriita. On, vaikka tänään sanoit Vihreälle Langalle sinänsä hyvin häkellyttävällä tavalla, että ”[h]allituksella ei ole mitään sisäistä ristiriitaa koskien rasismia, vihapuheita tai väkivallan tekoja.”

Se ristiriita on, että sinun hallituksesi toiseksi suurin puolue on rasistinen puolue. Olen jo aiemmin kirjoittanut Timolle kirjeen hänen puolueensa maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta, joka on avoimen rasistinen. Koko puolueen rasistisuus kävi kuitenkin lopullisesti selväksi, kun puoluesihteeri Slunga-Poutsalo antoi tuon surullisenkuuluisan elintasosurffarilausuntonsa. Kirjoitan lausunnosta myöhemmin lisää, mutta tässä kohtaa totean tämän: on ilmeistä, että perussuomalaiset ajavat syrjintää ihmisten etnisen taustan sukupuolen ja uskonnon perusteella. Millään muulla tavalla lausuntoa ei voi lukea. Teillä on, Juha, joukossanne rasistisia tavoitteita ajava puolue.

Miten siis voit tässä tilanteessa väittää, että mitään ristiriitaa ei ole? Miten voit kirkkain silmin väittää, että kaikki on hyvin, kun samana päivänä ensin tuomitset rasismin ja sitten painat villaisella toiseksi suurimman hallituspuolueen ilmiselvän rasistisen agendan?

Tai kysytään näin päin: miten voit kuvitella, että kukaan sinua enää tämän jälkeen kunnioittaa ihmisenä, jonka työnä on johtaa tätä maata? Kun et kerran ole todellisuudessa tehnyt mitään, millä olisi merkitystä sen kannalta, että elämme maassa, jossa rasismi voi hyvin ja jossa se normalisoidaan mieluummin kuin nostetaan todellisen yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi.