Lue keinot, joilla saat toimittajan hiljaiseksi ennen pahimpia itkupotkuraivareita.

Oletko joskus sortunut kommentoimaan kiukuttelevalle toimittajalle keskeneräistä asiaa, vaikka olit alunperin sanonut ei? Tai oletko joskus seurannut vierestä tilannetta, jossa epätoivoinen poliitikko suostuu vastaamaan toimittajalle vain, jotta saisi tämän lopettamaan kyselemisen?

Jos sanot toimittajalle ei, sinun olisi paras tarkoittaa sitä. Muuttamalla mielesi toimittaja ymmärtää, millä keinoin sinut saa sortumaan.

Mediamykkäkoulua jo vuosia pitänyt siltarumpupoliitikko Spede Väyrynen-Juhantalo kehottaa noudattamaan seuraavia keinoja pitääksesi sopulit ruodussa.

1. “Kysytty ja vastattu.”

Toimittaja: “Haluatteko kommentoida kotikuntanne kielteistä päätöstä koskien sinne ehdotettua vastaanottokeskusta?”
Ministeri: “En.”
Toimittaja: “Kansalaisia varmasti kiinnostaa, mitä valtuutettuna ja ministerinä asiasta ajattelette.”
Ministeri: “Kysytty ja vastattu.”
Toimittaja: “Mikä mielestänne johti vastustavan kannan voittoon?”
Ministeri: “Kysytty ja vastattu.”

Jos toimittaja jatkaa kyselyä, sinä jatkat robottimaista vastaustasi.

2. “En enää keskustele tästä.”

Toimittaja: “Onko Suomi valmis ottamaan maahan turvapaikanhakijoita osana komission edellyttämää taakanjakoa?”
Ministeri: “Ei,  juurihan tästä on puhuttu.”
Toimittaja: “Ette siis suostu pakolliseen taakanjakoon?”
Ministeri: “En enää keskustele tästä.”
Toimittaja: “Mutta miten Suomi mielestänne voi kantaa vastuunsa…?”

Tämän jälkeen ministeri puhuu toimintansa, ei sanojensa kautta. Hymyile ystävällisesti ja kävele pois. Näytä, ettei asiasta keskustella enää.

3. “Tämä keskustelu on ohi.”

Toimittaja: “Oletteko valmis kasvattamaan Suomen pakolaiskiintiötä tässä uudessa tilanteessa?”
Ministeri: “En, meillä ei ole siihen varaa.”
Toimittaja: “Mutta pakolaisistahan tulee lopulta myös veronmaksajia?”
Ministeri: “Tämä keskustelu on ohi.”
Toimittaja: “Teillä olisi nyt tässä tilaisuus avoimeen keskusteluun…”
Ministeri: “Kysytty ja vastattu.”

Sitten muutut taas robotiksi. Muista pysyä tiukkana.

4. “Älkää ota asiaa enää puheeksi.”

Toimittaja: “Valtaosa suomalaisista haluaisi uuden kyselytutkimuksen mukaan kasvattaa Suomen vastuuta Eurooppaan saapuvista turvapaikanhakijoista.”
Ministeri: “Ei käy, ne maksavat liikaa.”
Toimittaja: “Mutta kansalaiset ovat vastakkaista mieltä”
Ministeri: “Suomi toimii niin kuin hallitus linjaa, ja sillä selvä. Älkää ottako asiaa enää puheeksi.”
Toimittaja: “Mutta suomalaisten asenteet…”
Ministeri: “Otitte asian puheeksi. Lähden pois.”

Tällä metodilla saat aikaan paljon someraivoa, mutta se, että toimittaja ymmärtää sinun olevan tosissasi, on pitkä prosessi.

5. “Päätös on tehty. Sillä on seurauksia, jos kysytte vielä.”

Toimittaja: “Voimmeko keskustella siitä, millaisia muutoksia kaavailette Suomen ulkomaalaislainsäädäntöön?”
Ministeri: “Emme. Tiedätte hyvin, että tämä ei ole oikea aika eikä paikka siihen keskusteluun.”
Toimittaja: “Lakimuutokset kytkeytyvät myös ajankohtaisiin talouskysymyksiin.”
Ministeri: “Päätös on tehty. Sillä on seurauksia, jos kysytte tästä vielä.”
Toimittaja: “Mutta eikö vastuuministerin tule vastata toimialueettaan koskeviin kysymyksiin?”
Ministeri: “Pyysin, ettette ottaisi asiaa enää puheeksi. Nyt keskustelu on mahdotonta.”

Joudut sietämään vaivaannuttavia hetkiä toimittajan kokeillessa, oletko tosissasi. Lopulta hän kuitenkin ymmärtää, ettei mikään muuta mieltäsi, ja oppii kunnioitusta.