Perussuomalaisten kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on erotettu puolueesta – laittomasti, arvelee siviilioikeuden professori. Yhtä kaikki, Tynkkyselle on näytetty ovea, hänet on potkittu pois ja määritelty ei-toivotuksi henkilöksi. Ja mistä syystä? Siksi, että Tynkkynen julkesi nousta julkisuudessa puoluejohtoa eli Soinia vastaan ja vaatia, että puolueen päättävät elimet on kutsuttava kokoon arvioimaan uudelleen puolueen osallistumista Sipilän hallitukseen. Tynkkysen pudotti siis puolueen johdon kyseenalaistaminen. Soini tietenkin väittää, ettei tästä ole kyse, mutta kuka häntä uskoo? Ei ainakaan kukaan ei-perussuomalainen – päinvastoin, persuthan ovat viime aikoina suorastaan profiloituneet valheellisina hutunkeittäjinä, kuten mm. Sakari Timonen havainnollisesti osoittaa.

Väitänkö siis Soinia valehtelijaksi? Ainakin väitän, että hän venyttää, paukuttaa ja muuntelee totuutta äärimmäisyyksiin saakka saadakseen todellisuudesta tehtävät tulkinnat vaikuttamaan mahdollisimman edukkailta oman puolueensa kannalta. Taktiikka on toiminut hämmästyttävän pitkään hämmästyttävän hyvin. Mutta kuten tuoreet galluptulokset osoittavat, ei toimi enää. Persuja äänestäneet ihmiset ovat alkaneet epäillä, onko Soini omalaatuisine todellisuustulkintoineen enää luottamuksen arvoinen.

Tapaus Tynkkysestä on kirjoitettu paljon, ja hänen aikeistaan katkaista puolueensa hallitustaival on vedetty nopeita ja hätäisiäkin johtopäätöksiä. Itsekin syyllistyin tähän päivittäessäni jokin aika sitten Facebookiin, että hallitus kaatunee Tynkkysen tempauksen vuoksi ennen vuodenvaihdetta. Uskoin siis, että Tynkkysen vaatima ylimääräinen kokous järjestetään, puolue äänestetään ulos hallituksesta, eivätkä Sipilä ja Stubb saa ketään toista paikkaamaan kolmannen ässän ulosmarssia. Metsään meni se veikkaus, mutta se kuuluu veikkaamisen luonteeseen.

Tapauksella on kuitenkin myös toinen, persujen sisäisestä demokratiasta tai sen puutteesta riippumaton ulottuvuutensa. Se nimittäin normalisoi, vakiinnuttaa ja sementoi perussuomalaisten ytimessä vaikuttavan rasismin. Persuilla on Halla-aho, kiihotuksesta Korkeimmassa oikeudessa tuomittu ihmisvihaaja, jonka asema puolueessa on vahva ja kiistämätön. Heillä on eduskuntaryhmässään useita rasistisia lausuntoja työkseen antavia edustajia, kuten Juho Eerola tai Mika Niikko. He valituttivat puhemieheksi ihmisen, joka on blogissaan ja kolumneissaan kunnostautunut sakean islamofobian levittäjänä. Heiden puolue-elimissään ja piirijohdossaan vaikuttaa ihmisiä, jotka järjestävät bussikyytejä rasistisiin, rajojen sulkemista vaativiin mielenosoituksiin. Ja heillä on Immonen, joka kutsuu ihmisiä monikulttuurisuuden vastaiseen taisteluun ja on toiminut ylläpitäjänä Facebookin uusnatsiryhmässä. Vain joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Mutta Halla-ahoa ei ole erotettu. Immosta ei ole erotettu. Ketään ei ole erotettu, ei ketään muuta kuin James Hirvisaari, ja hänetkin vain siksi, että hän erehtyi sallimaan natseilun nimenomaan eduskunnassa ja persut joutuivat ikävään välikäteen. Päinvastoin, Halla-ahon on sallittu kirjoittaa puolueen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka – ullatus, ullatus – on avoimen rasistinen asiakirja, kuten olen jo aiemmin todennut.

Rasismi, rasistinen ajattelu, rasistiset ehdotukset lainsäädännön muuttamiseksi tai rasistinen maailmankuva ylisummaan ei ole persuille tai sen johdolle minkäänlainen ongelma. Sen sijaan heille on ongelma se, että turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa, vaikka asiasta ei ole sovittu hallitusohjelmassa. Persut on rasistinen puolue, sillä merkittävä osa sen poliittisesta toiminnasta ja sen piirissä esitetyistä poliittisesta aloitteista perustuu eri kansanryhmien erilaiseen kohteluun. Puolueen poliittisessa ajattelussa tavoitellaan yhteiskuntaa, jossa kantaväestö on merkittävästi paremmassa asemassa kuin muualla syntyneet ihmiset. Tämä on käynyt yhä ilmeisemmäksi viime aikoina, kun puolue on kannatuslukujen laskun aiheuttamassa paniikissa takertunut ainoaan jäljellä olevaan oljenkorteensa – ihmisten erotteluun heidän etnisen alkuperänsä ja uskontonsa perusteella.

On paradoksaalista, että kaiken tämän keskellä puolue päättää potkia päähän juuri Tynkkystä. Hän nimittäin edustaa kaikkea sitä, mikä persuissa on juuri nyt valttia. Hänhän juuri vaatii maahanmuuton lopettamista ja hekumoi Suomea uhkaavalla islamistisella vallankumouksella. Hänhän nimenomaan ei välitä siitä, miten hän vieraita ihmisiä kohtelee ja miten heistä kirjoittaa, kunhan saa äänensä kuuluviin. Juuri tällaisia äänitorviahan persut nyt oman logiikkaansa mukaan kaipaisivat – tietenkin sillä edellytyksellä, että he eivät vaadi puolueen ihanan, arvokkaan hallituspaikan kyseenalaistamista.

Tai ehkä se ei sittenkään ole paradoksaalista. Ehkä rasismi on persuille niin kertakaikkisen arkipäiväistä ja normaalia, että siitä ei yksinkertaisesti voi seurata kenellekään mitään. Niin sen täytyy olla.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään Sunnuntai-sivuillaan europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon haastattelun. Tuntui välttämättömältä antaa lehdelle asiasta vähän palautetta.

1) Toimittaja käyttää runsaasti ja tällaisessa artikkelissa jopa epätavanomaisen paljon paukkuja metatekstinsä kirjoittamiseen ja ylipäätään koko jutun oikeuttamiseen. Hänellä saattaa olla tässä myös jokunen ihan ok pointti. En silti missään nimessä ole samaa mieltä siitä, että Halla-aholle olisi mitään syytä antaa mediassa tilaa. Kyseessä on ajatusmaailmaltaan erittäin radikaali ihminen, jota voi perustellusti kutsua myös fasistiksi. Vaikka hän onnistuu tässä jutussa taas esiintymään suhteellisen valtavirtaisesti ja “kiltisti”, hänen näkemyksensä ja asenteensa on kaikkea muuta. Halla-aho on vaarallinen ja yhteiskunnalle haitallinen ihminen. Ja sellaiselle Hesari antaa printtimedian prime timessa melkein kaksi aukeamaa tilaa.

2) Toimittajan toteamus, että “Halla-ahon analyysi Välimeren pakolaisbisneksestä on ilmeisen oikea”, on mieletön. Halla-aho mielestä Euroopan rajat voi hyvillä mielin sulkea lopullisesti ja ihmiset jättää sen taakse oman onnensa nojaan. Hän kannattaa eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten ehdotonta, etnisyyteen ja uskonnolliseen suuntautumiseen perustuvaa erottelua. Ja hän käyttää erittäin taitavasti hyväkseen sitä hämmennystä, joka ihmisillä ja valtaosalla poliitikoista on suhteessa ihmissalakuljetukseen. Tämä tarkoittaa, että hän voimistaa omalla retoriikallaan sitä käsitystä, että kyse on lähtökohtaisesti järjestäytyneestä rikollisuudesta, joka uhkaa Euroopan turvallisuutta. Näin hän aktiivisesti kääntää huomion pois siitä tosiasiasta, että kyse on EU:n oman rajapolitiikan synnyttämästä tilanteesta. Tässä Halla-aho ei tietenkään ole yksin, vaan esimerkiksi kuka tahansa nykyhallituksen ministeri sanoo kysyttäessä samaa.

Halla-aho kuitenkin menee aina askeleen pidemmälle, sillä hän on valmis kieltämään Euroopan ulkopuolelta kotoisin olevien, etenkin islamin uskoa tunnustavien ihmisten ihmisarvon. Siksi kaikki, mikä koskee Välimeren aktuaalista tilannetta, saa hänen sanomanaan aivan erityisen painoarvon. Nyt Hesarin toimittaja lankeaa Halla-ahon asettamaan ansaan, kun luulee, että tämä puhuu vain ”salakuljetusbisneksen” koosta ja mittakaavasta. Tämä on toimittajalta anteeksiantamaton moka.

3) Toimittajan ajatuksellinen lähtökohta, jossa Halla-aholle ehdottaisi viimeaikaisten rasististen mielenilmausten tuomitsemista, on niinikään mieletön. Asetelma on samanlainen kuin olisi pyytänyt Etelä-Afrikan apartheid-johtajia tuomitsemaan rasistisen väkivallan tai Assadia ilmaisemaan huolensa Syyrian terveydenhuoltojärjestelmän romahduksesta. Halla-aho ei kerta kaikkiaan ole tässä asiassa uskottava keskustelukumppani. Niin syvälle rakenteellisen rasismin ja ihmisten välisen etnis-uskonnollisen erottelun pohjamutiin hän on vuosia jatkuneen väkivaltaisen, fasistisen fantasioinnin ja kiihotuksen jälkeen hautautunut. Mitä merkitsee yhdessä lehtijutussa annettu vakuutus, että rakettien ampuminen ihmisiä päin on aina väärin, jos sanoja itse on masturboinut ajatuksella punavihreiden feministien ampumisesta – vain yhden esimerkin mainitakseni.

+1) On paljastavaa, että toimittaja toisaalta haastattelee Halla-ahoa neutraalisti ja toisaalta yrittää koko ajan perustella itselleen ja lukijoille, miksi juttu ylipäätään on tehty. Toimituksessakin on mitä ilmeisimmin pohdittu, että tilan ja ajan antaminen tällaiselle poliitikolle on kyseenalainen harjoitus. Haluaisin ymmärtää, miksi siihen silti on ryhdytty ja mitä tällä on uskottu saavutettavan. Siihen tarvitaan jämerämpää argumentointia kuin jutun sekaan kirjoitettu metateksti. Onko todella niin, että yhteiskunnassa nousevan rasistisen mielipideilmaston parasta journalistista käsittelyä on antaa puhetila niille, joiden ainut tavoite on marinoida yhteiskunta äärimmäisen rasistisen ideologian löyhkäävillä seoksilla?