Helsingin Sanomat julkaisi tänään Sunnuntai-sivuillaan europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon haastattelun. Tuntui välttämättömältä antaa lehdelle asiasta vähän palautetta.

1) Toimittaja käyttää runsaasti ja tällaisessa artikkelissa jopa epätavanomaisen paljon paukkuja metatekstinsä kirjoittamiseen ja ylipäätään koko jutun oikeuttamiseen. Hänellä saattaa olla tässä myös jokunen ihan ok pointti. En silti missään nimessä ole samaa mieltä siitä, että Halla-aholle olisi mitään syytä antaa mediassa tilaa. Kyseessä on ajatusmaailmaltaan erittäin radikaali ihminen, jota voi perustellusti kutsua myös fasistiksi. Vaikka hän onnistuu tässä jutussa taas esiintymään suhteellisen valtavirtaisesti ja “kiltisti”, hänen näkemyksensä ja asenteensa on kaikkea muuta. Halla-aho on vaarallinen ja yhteiskunnalle haitallinen ihminen. Ja sellaiselle Hesari antaa printtimedian prime timessa melkein kaksi aukeamaa tilaa.

2) Toimittajan toteamus, että “Halla-ahon analyysi Välimeren pakolaisbisneksestä on ilmeisen oikea”, on mieletön. Halla-aho mielestä Euroopan rajat voi hyvillä mielin sulkea lopullisesti ja ihmiset jättää sen taakse oman onnensa nojaan. Hän kannattaa eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten ehdotonta, etnisyyteen ja uskonnolliseen suuntautumiseen perustuvaa erottelua. Ja hän käyttää erittäin taitavasti hyväkseen sitä hämmennystä, joka ihmisillä ja valtaosalla poliitikoista on suhteessa ihmissalakuljetukseen. Tämä tarkoittaa, että hän voimistaa omalla retoriikallaan sitä käsitystä, että kyse on lähtökohtaisesti järjestäytyneestä rikollisuudesta, joka uhkaa Euroopan turvallisuutta. Näin hän aktiivisesti kääntää huomion pois siitä tosiasiasta, että kyse on EU:n oman rajapolitiikan synnyttämästä tilanteesta. Tässä Halla-aho ei tietenkään ole yksin, vaan esimerkiksi kuka tahansa nykyhallituksen ministeri sanoo kysyttäessä samaa.

Halla-aho kuitenkin menee aina askeleen pidemmälle, sillä hän on valmis kieltämään Euroopan ulkopuolelta kotoisin olevien, etenkin islamin uskoa tunnustavien ihmisten ihmisarvon. Siksi kaikki, mikä koskee Välimeren aktuaalista tilannetta, saa hänen sanomanaan aivan erityisen painoarvon. Nyt Hesarin toimittaja lankeaa Halla-ahon asettamaan ansaan, kun luulee, että tämä puhuu vain ”salakuljetusbisneksen” koosta ja mittakaavasta. Tämä on toimittajalta anteeksiantamaton moka.

3) Toimittajan ajatuksellinen lähtökohta, jossa Halla-aholle ehdottaisi viimeaikaisten rasististen mielenilmausten tuomitsemista, on niinikään mieletön. Asetelma on samanlainen kuin olisi pyytänyt Etelä-Afrikan apartheid-johtajia tuomitsemaan rasistisen väkivallan tai Assadia ilmaisemaan huolensa Syyrian terveydenhuoltojärjestelmän romahduksesta. Halla-aho ei kerta kaikkiaan ole tässä asiassa uskottava keskustelukumppani. Niin syvälle rakenteellisen rasismin ja ihmisten välisen etnis-uskonnollisen erottelun pohjamutiin hän on vuosia jatkuneen väkivaltaisen, fasistisen fantasioinnin ja kiihotuksen jälkeen hautautunut. Mitä merkitsee yhdessä lehtijutussa annettu vakuutus, että rakettien ampuminen ihmisiä päin on aina väärin, jos sanoja itse on masturboinut ajatuksella punavihreiden feministien ampumisesta – vain yhden esimerkin mainitakseni.

+1) On paljastavaa, että toimittaja toisaalta haastattelee Halla-ahoa neutraalisti ja toisaalta yrittää koko ajan perustella itselleen ja lukijoille, miksi juttu ylipäätään on tehty. Toimituksessakin on mitä ilmeisimmin pohdittu, että tilan ja ajan antaminen tällaiselle poliitikolle on kyseenalainen harjoitus. Haluaisin ymmärtää, miksi siihen silti on ryhdytty ja mitä tällä on uskottu saavutettavan. Siihen tarvitaan jämerämpää argumentointia kuin jutun sekaan kirjoitettu metateksti. Onko todella niin, että yhteiskunnassa nousevan rasistisen mielipideilmaston parasta journalistista käsittelyä on antaa puhetila niille, joiden ainut tavoite on marinoida yhteiskunta äärimmäisen rasistisen ideologian löyhkäävillä seoksilla?