Perussuomalaisten kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on erotettu puolueesta – laittomasti, arvelee siviilioikeuden professori. Yhtä kaikki, Tynkkyselle on näytetty ovea, hänet on potkittu pois ja määritelty ei-toivotuksi henkilöksi. Ja mistä syystä? Siksi, että Tynkkynen julkesi nousta julkisuudessa puoluejohtoa eli Soinia vastaan ja vaatia, että puolueen päättävät elimet on kutsuttava kokoon arvioimaan uudelleen puolueen osallistumista Sipilän hallitukseen. Tynkkysen pudotti siis puolueen johdon kyseenalaistaminen. Soini tietenkin väittää, ettei tästä ole kyse, mutta kuka häntä uskoo? Ei ainakaan kukaan ei-perussuomalainen – päinvastoin, persuthan ovat viime aikoina suorastaan profiloituneet valheellisina hutunkeittäjinä, kuten mm. Sakari Timonen havainnollisesti osoittaa.

Väitänkö siis Soinia valehtelijaksi? Ainakin väitän, että hän venyttää, paukuttaa ja muuntelee totuutta äärimmäisyyksiin saakka saadakseen todellisuudesta tehtävät tulkinnat vaikuttamaan mahdollisimman edukkailta oman puolueensa kannalta. Taktiikka on toiminut hämmästyttävän pitkään hämmästyttävän hyvin. Mutta kuten tuoreet galluptulokset osoittavat, ei toimi enää. Persuja äänestäneet ihmiset ovat alkaneet epäillä, onko Soini omalaatuisine todellisuustulkintoineen enää luottamuksen arvoinen.

Tapaus Tynkkysestä on kirjoitettu paljon, ja hänen aikeistaan katkaista puolueensa hallitustaival on vedetty nopeita ja hätäisiäkin johtopäätöksiä. Itsekin syyllistyin tähän päivittäessäni jokin aika sitten Facebookiin, että hallitus kaatunee Tynkkysen tempauksen vuoksi ennen vuodenvaihdetta. Uskoin siis, että Tynkkysen vaatima ylimääräinen kokous järjestetään, puolue äänestetään ulos hallituksesta, eivätkä Sipilä ja Stubb saa ketään toista paikkaamaan kolmannen ässän ulosmarssia. Metsään meni se veikkaus, mutta se kuuluu veikkaamisen luonteeseen.

Tapauksella on kuitenkin myös toinen, persujen sisäisestä demokratiasta tai sen puutteesta riippumaton ulottuvuutensa. Se nimittäin normalisoi, vakiinnuttaa ja sementoi perussuomalaisten ytimessä vaikuttavan rasismin. Persuilla on Halla-aho, kiihotuksesta Korkeimmassa oikeudessa tuomittu ihmisvihaaja, jonka asema puolueessa on vahva ja kiistämätön. Heillä on eduskuntaryhmässään useita rasistisia lausuntoja työkseen antavia edustajia, kuten Juho Eerola tai Mika Niikko. He valituttivat puhemieheksi ihmisen, joka on blogissaan ja kolumneissaan kunnostautunut sakean islamofobian levittäjänä. Heiden puolue-elimissään ja piirijohdossaan vaikuttaa ihmisiä, jotka järjestävät bussikyytejä rasistisiin, rajojen sulkemista vaativiin mielenosoituksiin. Ja heillä on Immonen, joka kutsuu ihmisiä monikulttuurisuuden vastaiseen taisteluun ja on toiminut ylläpitäjänä Facebookin uusnatsiryhmässä. Vain joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Mutta Halla-ahoa ei ole erotettu. Immosta ei ole erotettu. Ketään ei ole erotettu, ei ketään muuta kuin James Hirvisaari, ja hänetkin vain siksi, että hän erehtyi sallimaan natseilun nimenomaan eduskunnassa ja persut joutuivat ikävään välikäteen. Päinvastoin, Halla-ahon on sallittu kirjoittaa puolueen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka – ullatus, ullatus – on avoimen rasistinen asiakirja, kuten olen jo aiemmin todennut.

Rasismi, rasistinen ajattelu, rasistiset ehdotukset lainsäädännön muuttamiseksi tai rasistinen maailmankuva ylisummaan ei ole persuille tai sen johdolle minkäänlainen ongelma. Sen sijaan heille on ongelma se, että turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa, vaikka asiasta ei ole sovittu hallitusohjelmassa. Persut on rasistinen puolue, sillä merkittävä osa sen poliittisesta toiminnasta ja sen piirissä esitetyistä poliittisesta aloitteista perustuu eri kansanryhmien erilaiseen kohteluun. Puolueen poliittisessa ajattelussa tavoitellaan yhteiskuntaa, jossa kantaväestö on merkittävästi paremmassa asemassa kuin muualla syntyneet ihmiset. Tämä on käynyt yhä ilmeisemmäksi viime aikoina, kun puolue on kannatuslukujen laskun aiheuttamassa paniikissa takertunut ainoaan jäljellä olevaan oljenkorteensa – ihmisten erotteluun heidän etnisen alkuperänsä ja uskontonsa perusteella.

On paradoksaalista, että kaiken tämän keskellä puolue päättää potkia päähän juuri Tynkkystä. Hän nimittäin edustaa kaikkea sitä, mikä persuissa on juuri nyt valttia. Hänhän juuri vaatii maahanmuuton lopettamista ja hekumoi Suomea uhkaavalla islamistisella vallankumouksella. Hänhän nimenomaan ei välitä siitä, miten hän vieraita ihmisiä kohtelee ja miten heistä kirjoittaa, kunhan saa äänensä kuuluviin. Juuri tällaisia äänitorviahan persut nyt oman logiikkaansa mukaan kaipaisivat – tietenkin sillä edellytyksellä, että he eivät vaadi puolueen ihanan, arvokkaan hallituspaikan kyseenalaistamista.

Tai ehkä se ei sittenkään ole paradoksaalista. Ehkä rasismi on persuille niin kertakaikkisen arkipäiväistä ja normaalia, että siitä ei yksinkertaisesti voi seurata kenellekään mitään. Niin sen täytyy olla.