Presidentti Niinistö piti tänään puheen foorumilla, joka on maan valtiollisessa elämässä yksi arvovaltaisemmista, eli valtiopäivien avajaisissa. Puhe oli kylmäävä, ja selittääkseni miksi, nostan siitä muutaman kohdan erikseen esiin.

”On tehty kansainvälisiä sopimuksia, EU-direktiivejä ja kansallisia lakeja, ja on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan. Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.”

Käy selväksi, että Niinistö ei pidä sopimusten, direktiivien ja lakien ”kaunista ajattelua” juuri minkään arvoisena, koska se johtaa hänen mielestään kestämättömään tilanteeseen. Hän sanoo tämän kuitenkin poikkeuksellisen törkeällä tavalla. Tällaista taikasanaksi pilkatun ”asylum”-sanan varaan rakennettua populistista suunpieksentää olemme saaneet lukea pitkin poikin internetiä jo vuosia – mutta yleensä aivan muiden ihmisten kuin tasavallan presidenttien toimesta, ja aivan toisenlaisissa asiayhteyksissä. Niinistö sortuu pahan kerran, ja samalla sortuu lopullisesti hänen edustamansa demokraattisen instituution arvovalta.

Oikeus, josta Niinistö puhuu, ei ole mitenkään ”tavallaan” subjektiivinen, vaan se on sitä sekä de facto että de jure. (Niin oli tosin myös lapsen oikeus päivähoitopaikkaan, kunnes toisin päätettiin.) Niinistön väite pakkotoimien välttämisestä tutkinnan jälkeen taas on epätosi, mikäli ”tutkinnan” tulos – itsehän toki puhun hakemuksen käsittelystä, enkä rikoskontekstiin viittaavasta ”tutkinnasta” – on kielteinen. Eduskunta nimittäin sääti viime vaalikaudella laajasti ja perustellusti vastustetun lainmuutoksen, jonka mukaan kielteisen päätöksen saanut hakija voidaan aina pakottaa palaamaan kotimaahansa ”vapaaehtoisesti”, mikäli lupaa jäädä ei myönnetä. Niinistö ei ilmiselvästi tunne suomalaista turvapaikkalainsäädäntöä, vaikka on tuonkin lainmuutoksen itse allekirjoittanut.

Continue reading →

Perussuomalaisten kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on erotettu puolueesta – laittomasti, arvelee siviilioikeuden professori. Yhtä kaikki, Tynkkyselle on näytetty ovea, hänet on potkittu pois ja määritelty ei-toivotuksi henkilöksi. Ja mistä syystä? Siksi, että Tynkkynen julkesi nousta julkisuudessa puoluejohtoa eli Soinia vastaan ja vaatia, että puolueen päättävät elimet on kutsuttava kokoon arvioimaan uudelleen puolueen osallistumista Sipilän hallitukseen. Tynkkysen pudotti siis puolueen johdon kyseenalaistaminen. Soini tietenkin väittää, ettei tästä ole kyse, mutta kuka häntä uskoo? Ei ainakaan kukaan ei-perussuomalainen – päinvastoin, persuthan ovat viime aikoina suorastaan profiloituneet valheellisina hutunkeittäjinä, kuten mm. Sakari Timonen havainnollisesti osoittaa.

Väitänkö siis Soinia valehtelijaksi? Ainakin väitän, että hän venyttää, paukuttaa ja muuntelee totuutta äärimmäisyyksiin saakka saadakseen todellisuudesta tehtävät tulkinnat vaikuttamaan mahdollisimman edukkailta oman puolueensa kannalta. Taktiikka on toiminut hämmästyttävän pitkään hämmästyttävän hyvin. Mutta kuten tuoreet galluptulokset osoittavat, ei toimi enää. Persuja äänestäneet ihmiset ovat alkaneet epäillä, onko Soini omalaatuisine todellisuustulkintoineen enää luottamuksen arvoinen.

Tapaus Tynkkysestä on kirjoitettu paljon, ja hänen aikeistaan katkaista puolueensa hallitustaival on vedetty nopeita ja hätäisiäkin johtopäätöksiä. Itsekin syyllistyin tähän päivittäessäni jokin aika sitten Facebookiin, että hallitus kaatunee Tynkkysen tempauksen vuoksi ennen vuodenvaihdetta. Uskoin siis, että Tynkkysen vaatima ylimääräinen kokous järjestetään, puolue äänestetään ulos hallituksesta, eivätkä Sipilä ja Stubb saa ketään toista paikkaamaan kolmannen ässän ulosmarssia. Metsään meni se veikkaus, mutta se kuuluu veikkaamisen luonteeseen.

Tapauksella on kuitenkin myös toinen, persujen sisäisestä demokratiasta tai sen puutteesta riippumaton ulottuvuutensa. Se nimittäin normalisoi, vakiinnuttaa ja sementoi perussuomalaisten ytimessä vaikuttavan rasismin. Persuilla on Halla-aho, kiihotuksesta Korkeimmassa oikeudessa tuomittu ihmisvihaaja, jonka asema puolueessa on vahva ja kiistämätön. Heillä on eduskuntaryhmässään useita rasistisia lausuntoja työkseen antavia edustajia, kuten Juho Eerola tai Mika Niikko. He valituttivat puhemieheksi ihmisen, joka on blogissaan ja kolumneissaan kunnostautunut sakean islamofobian levittäjänä. Heiden puolue-elimissään ja piirijohdossaan vaikuttaa ihmisiä, jotka järjestävät bussikyytejä rasistisiin, rajojen sulkemista vaativiin mielenosoituksiin. Ja heillä on Immonen, joka kutsuu ihmisiä monikulttuurisuuden vastaiseen taisteluun ja on toiminut ylläpitäjänä Facebookin uusnatsiryhmässä. Vain joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Mutta Halla-ahoa ei ole erotettu. Immosta ei ole erotettu. Ketään ei ole erotettu, ei ketään muuta kuin James Hirvisaari, ja hänetkin vain siksi, että hän erehtyi sallimaan natseilun nimenomaan eduskunnassa ja persut joutuivat ikävään välikäteen. Päinvastoin, Halla-ahon on sallittu kirjoittaa puolueen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka – ullatus, ullatus – on avoimen rasistinen asiakirja, kuten olen jo aiemmin todennut.

Rasismi, rasistinen ajattelu, rasistiset ehdotukset lainsäädännön muuttamiseksi tai rasistinen maailmankuva ylisummaan ei ole persuille tai sen johdolle minkäänlainen ongelma. Sen sijaan heille on ongelma se, että turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa, vaikka asiasta ei ole sovittu hallitusohjelmassa. Persut on rasistinen puolue, sillä merkittävä osa sen poliittisesta toiminnasta ja sen piirissä esitetyistä poliittisesta aloitteista perustuu eri kansanryhmien erilaiseen kohteluun. Puolueen poliittisessa ajattelussa tavoitellaan yhteiskuntaa, jossa kantaväestö on merkittävästi paremmassa asemassa kuin muualla syntyneet ihmiset. Tämä on käynyt yhä ilmeisemmäksi viime aikoina, kun puolue on kannatuslukujen laskun aiheuttamassa paniikissa takertunut ainoaan jäljellä olevaan oljenkorteensa – ihmisten erotteluun heidän etnisen alkuperänsä ja uskontonsa perusteella.

On paradoksaalista, että kaiken tämän keskellä puolue päättää potkia päähän juuri Tynkkystä. Hän nimittäin edustaa kaikkea sitä, mikä persuissa on juuri nyt valttia. Hänhän juuri vaatii maahanmuuton lopettamista ja hekumoi Suomea uhkaavalla islamistisella vallankumouksella. Hänhän nimenomaan ei välitä siitä, miten hän vieraita ihmisiä kohtelee ja miten heistä kirjoittaa, kunhan saa äänensä kuuluviin. Juuri tällaisia äänitorviahan persut nyt oman logiikkaansa mukaan kaipaisivat – tietenkin sillä edellytyksellä, että he eivät vaadi puolueen ihanan, arvokkaan hallituspaikan kyseenalaistamista.

Tai ehkä se ei sittenkään ole paradoksaalista. Ehkä rasismi on persuille niin kertakaikkisen arkipäiväistä ja normaalia, että siitä ei yksinkertaisesti voi seurata kenellekään mitään. Niin sen täytyy olla.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään Sunnuntai-sivuillaan europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon haastattelun. Tuntui välttämättömältä antaa lehdelle asiasta vähän palautetta.

1) Toimittaja käyttää runsaasti ja tällaisessa artikkelissa jopa epätavanomaisen paljon paukkuja metatekstinsä kirjoittamiseen ja ylipäätään koko jutun oikeuttamiseen. Hänellä saattaa olla tässä myös jokunen ihan ok pointti. En silti missään nimessä ole samaa mieltä siitä, että Halla-aholle olisi mitään syytä antaa mediassa tilaa. Kyseessä on ajatusmaailmaltaan erittäin radikaali ihminen, jota voi perustellusti kutsua myös fasistiksi. Vaikka hän onnistuu tässä jutussa taas esiintymään suhteellisen valtavirtaisesti ja “kiltisti”, hänen näkemyksensä ja asenteensa on kaikkea muuta. Halla-aho on vaarallinen ja yhteiskunnalle haitallinen ihminen. Ja sellaiselle Hesari antaa printtimedian prime timessa melkein kaksi aukeamaa tilaa.

2) Toimittajan toteamus, että “Halla-ahon analyysi Välimeren pakolaisbisneksestä on ilmeisen oikea”, on mieletön. Halla-aho mielestä Euroopan rajat voi hyvillä mielin sulkea lopullisesti ja ihmiset jättää sen taakse oman onnensa nojaan. Hän kannattaa eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten ehdotonta, etnisyyteen ja uskonnolliseen suuntautumiseen perustuvaa erottelua. Ja hän käyttää erittäin taitavasti hyväkseen sitä hämmennystä, joka ihmisillä ja valtaosalla poliitikoista on suhteessa ihmissalakuljetukseen. Tämä tarkoittaa, että hän voimistaa omalla retoriikallaan sitä käsitystä, että kyse on lähtökohtaisesti järjestäytyneestä rikollisuudesta, joka uhkaa Euroopan turvallisuutta. Näin hän aktiivisesti kääntää huomion pois siitä tosiasiasta, että kyse on EU:n oman rajapolitiikan synnyttämästä tilanteesta. Tässä Halla-aho ei tietenkään ole yksin, vaan esimerkiksi kuka tahansa nykyhallituksen ministeri sanoo kysyttäessä samaa.

Halla-aho kuitenkin menee aina askeleen pidemmälle, sillä hän on valmis kieltämään Euroopan ulkopuolelta kotoisin olevien, etenkin islamin uskoa tunnustavien ihmisten ihmisarvon. Siksi kaikki, mikä koskee Välimeren aktuaalista tilannetta, saa hänen sanomanaan aivan erityisen painoarvon. Nyt Hesarin toimittaja lankeaa Halla-ahon asettamaan ansaan, kun luulee, että tämä puhuu vain ”salakuljetusbisneksen” koosta ja mittakaavasta. Tämä on toimittajalta anteeksiantamaton moka.

3) Toimittajan ajatuksellinen lähtökohta, jossa Halla-aholle ehdottaisi viimeaikaisten rasististen mielenilmausten tuomitsemista, on niinikään mieletön. Asetelma on samanlainen kuin olisi pyytänyt Etelä-Afrikan apartheid-johtajia tuomitsemaan rasistisen väkivallan tai Assadia ilmaisemaan huolensa Syyrian terveydenhuoltojärjestelmän romahduksesta. Halla-aho ei kerta kaikkiaan ole tässä asiassa uskottava keskustelukumppani. Niin syvälle rakenteellisen rasismin ja ihmisten välisen etnis-uskonnollisen erottelun pohjamutiin hän on vuosia jatkuneen väkivaltaisen, fasistisen fantasioinnin ja kiihotuksen jälkeen hautautunut. Mitä merkitsee yhdessä lehtijutussa annettu vakuutus, että rakettien ampuminen ihmisiä päin on aina väärin, jos sanoja itse on masturboinut ajatuksella punavihreiden feministien ampumisesta – vain yhden esimerkin mainitakseni.

+1) On paljastavaa, että toimittaja toisaalta haastattelee Halla-ahoa neutraalisti ja toisaalta yrittää koko ajan perustella itselleen ja lukijoille, miksi juttu ylipäätään on tehty. Toimituksessakin on mitä ilmeisimmin pohdittu, että tilan ja ajan antaminen tällaiselle poliitikolle on kyseenalainen harjoitus. Haluaisin ymmärtää, miksi siihen silti on ryhdytty ja mitä tällä on uskottu saavutettavan. Siihen tarvitaan jämerämpää argumentointia kuin jutun sekaan kirjoitettu metateksti. Onko todella niin, että yhteiskunnassa nousevan rasistisen mielipideilmaston parasta journalistista käsittelyä on antaa puhetila niille, joiden ainut tavoite on marinoida yhteiskunta äärimmäisen rasistisen ideologian löyhkäävillä seoksilla?

Lue keinot, joilla saat toimittajan hiljaiseksi ennen pahimpia itkupotkuraivareita.

Oletko joskus sortunut kommentoimaan kiukuttelevalle toimittajalle keskeneräistä asiaa, vaikka olit alunperin sanonut ei? Tai oletko joskus seurannut vierestä tilannetta, jossa epätoivoinen poliitikko suostuu vastaamaan toimittajalle vain, jotta saisi tämän lopettamaan kyselemisen?

Jos sanot toimittajalle ei, sinun olisi paras tarkoittaa sitä. Muuttamalla mielesi toimittaja ymmärtää, millä keinoin sinut saa sortumaan.

Mediamykkäkoulua jo vuosia pitänyt siltarumpupoliitikko Spede Väyrynen-Juhantalo kehottaa noudattamaan seuraavia keinoja pitääksesi sopulit ruodussa.

1. “Kysytty ja vastattu.”

Toimittaja: “Haluatteko kommentoida kotikuntanne kielteistä päätöstä koskien sinne ehdotettua vastaanottokeskusta?”
Ministeri: “En.”
Toimittaja: “Kansalaisia varmasti kiinnostaa, mitä valtuutettuna ja ministerinä asiasta ajattelette.”
Ministeri: “Kysytty ja vastattu.”
Toimittaja: “Mikä mielestänne johti vastustavan kannan voittoon?”
Ministeri: “Kysytty ja vastattu.”

Jos toimittaja jatkaa kyselyä, sinä jatkat robottimaista vastaustasi.

2. “En enää keskustele tästä.”

Toimittaja: “Onko Suomi valmis ottamaan maahan turvapaikanhakijoita osana komission edellyttämää taakanjakoa?”
Ministeri: “Ei,  juurihan tästä on puhuttu.”
Toimittaja: “Ette siis suostu pakolliseen taakanjakoon?”
Ministeri: “En enää keskustele tästä.”
Toimittaja: “Mutta miten Suomi mielestänne voi kantaa vastuunsa…?”

Tämän jälkeen ministeri puhuu toimintansa, ei sanojensa kautta. Hymyile ystävällisesti ja kävele pois. Näytä, ettei asiasta keskustella enää.

3. “Tämä keskustelu on ohi.”

Toimittaja: “Oletteko valmis kasvattamaan Suomen pakolaiskiintiötä tässä uudessa tilanteessa?”
Ministeri: “En, meillä ei ole siihen varaa.”
Toimittaja: “Mutta pakolaisistahan tulee lopulta myös veronmaksajia?”
Ministeri: “Tämä keskustelu on ohi.”
Toimittaja: “Teillä olisi nyt tässä tilaisuus avoimeen keskusteluun…”
Ministeri: “Kysytty ja vastattu.”

Sitten muutut taas robotiksi. Muista pysyä tiukkana.

4. “Älkää ota asiaa enää puheeksi.”

Toimittaja: “Valtaosa suomalaisista haluaisi uuden kyselytutkimuksen mukaan kasvattaa Suomen vastuuta Eurooppaan saapuvista turvapaikanhakijoista.”
Ministeri: “Ei käy, ne maksavat liikaa.”
Toimittaja: “Mutta kansalaiset ovat vastakkaista mieltä”
Ministeri: “Suomi toimii niin kuin hallitus linjaa, ja sillä selvä. Älkää ottako asiaa enää puheeksi.”
Toimittaja: “Mutta suomalaisten asenteet…”
Ministeri: “Otitte asian puheeksi. Lähden pois.”

Tällä metodilla saat aikaan paljon someraivoa, mutta se, että toimittaja ymmärtää sinun olevan tosissasi, on pitkä prosessi.

5. “Päätös on tehty. Sillä on seurauksia, jos kysytte vielä.”

Toimittaja: “Voimmeko keskustella siitä, millaisia muutoksia kaavailette Suomen ulkomaalaislainsäädäntöön?”
Ministeri: “Emme. Tiedätte hyvin, että tämä ei ole oikea aika eikä paikka siihen keskusteluun.”
Toimittaja: “Lakimuutokset kytkeytyvät myös ajankohtaisiin talouskysymyksiin.”
Ministeri: “Päätös on tehty. Sillä on seurauksia, jos kysytte tästä vielä.”
Toimittaja: “Mutta eikö vastuuministerin tule vastata toimialueettaan koskeviin kysymyksiin?”
Ministeri: “Pyysin, ettette ottaisi asiaa enää puheeksi. Nyt keskustelu on mahdotonta.”

Joudut sietämään vaivaannuttavia hetkiä toimittajan kokeillessa, oletko tosissasi. Lopulta hän kuitenkin ymmärtää, ettei mikään muuta mieltäsi, ja oppii kunnioitusta.

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Ydin-lehden numerossa 4/2014 loppuvuodesta 2014. Julkaisen sen uudelleen nyt, kun Eurooppaa koettelee ennennäkemätön turvapaikkapoliittinen kriisi, mutta EU-politiikan keskeisiä vauvikoja ei edelleenkään haluta korjata. Tämä toimikoon laajempana taustapohdintana myös eiliselle postaukselleni, jossa moitin perussuomalaisia rasistisesta suhtrautumisesta turvapaikanhakijoihin.

Kolmesataa. Ainakin niin monen voidaan uskoa hukkuneen Lampedusan saaren edustalla Italiassa 3. lokakuuta 2013. Onnettomuus on saanut viime vuosina enemmän huomiota kuin mikään muu humanitaariseen siirtolaisuuteen kytkeytyvä tragedia Välimerellä.

150 810. Niin monta ihmistä Italian laivasto on ilmoittanut pelastaneensa Välimereltä Lampedusan onnettomuuden jälkeen käynnistetyssä Mare Nostrum -operaatiossa. Sen piirissä on ollut 70 000 neliökilometrin alue Välimerellä. Mukana on ollut viisi alusta, viisi lentokonetta, kaksi sukellusvenettä ja useita helikoptereita.

Seitsemänsataa. Niin monta ihmistä Italian ja Maltan viranomaiset ilmoittivat pelastaneensa merihädästä EU-johtajien huippukokousta edeltävänä yönä viime vuoden lokakuussa.

– EU ei voi hyväksyä sitä, että tuhannet ihmiset kuolevat rajoillamme, sanoi EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso Helsingin Sanomien mukaan kokouksen päätyttyä.

3 200. Niin monen ihmisen Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM arvioi vuonna 2014 kuolleen Välimerellä – meidän rajoillamme – matkalla kohti Eurooppaa. IOM antoi arvionsa lokakuun lopussa.

Continue reading →

Perussuomalaisten puoluetoimiston työntekijä Matti Putkonen esitti tänään jopa poikkeuksellisen rajun ihmisvastaisen manifestin, jossa hän leimasi suojelua hakevat turvapaikanhakijat yhteensä kuuteen kertaan ”laittomiksi” ihmisiksi.

Voitte luottaa arviooni Putkosen puhetavan poikkeuksellisuudesta. Kirjoitin vuonna 2010 kirjan Hallan vaara – Merkintöjä maahanmuuton puhetavoista, jossa analysoin eduskunnassa käytyä turvapaikkapoliittista keskustelua usean vuoden ajalta. Olen jatkanut poliittisten puhetapojen ruotimista aktiivisesti tämän jälkeenkin, myös uusimmassa kirjassani Väki, valta ja virasto. Aivan tällaiseen vyörytykseen ei kukaan valtavirran poliittinen toimija ole käsittelemässäni hyvin laajassa materiaalissa yltänyt. Putkosen pohjakosketus on syvä ja raadollinen.

Tämä on kirjoitettu moneen kertaan, mutta. Ihminen voi toimia säännösten vastaisesti, mutta ajatus laittomasta ihmisestä on mieletön. Siksi ihmisen kutsuminen laittomaksi on asiayhteydestä riippumatta leimaavaa ja epäinhimillistä. Aina.

Continue reading →

Juha, sinä olet maamme pääministeri. (Niin aion muuten sinutella sinua tässä kirjoituksessa etunimellä, koska olen tänään menettänyt sen vähänkin arvostuksen sinua kohtaan, jota ehkä joskus on vielä saattanut olla. Tai no ei, ei sitä kyllä tarkemmin ajatellen ollut tätä ennenkään yhtään.) Tässä tehtävässä sinun tulisi muun muassa käydä uskottavaa yhteiskunnallisia keskustelua ja osoittaa siinä johtajuutta. Olet onnistunut tehtävässä surkeasti.

Kun Olli Immonen kutsui seuraajiaan taisteluun monikulttuurisuutta vastaan, sinä tviittasit seuraavaa: ”Haluan kehittää Suomea avoimena, kansainvälisenä, kieliltään ja kulttuuriltaan rikkaana maana.” Tämä on kaunis virke, joka ei todellisuudessa merkitse mitään siinä kontekstissa, jossa se on lausuttu. Kenellekään ei tule suurena yllätyksenä, että pääministeri kannattaa kulttuuriltaan rikasta maata – yllätys olisi se, että ei kannattaisi. Vielä jäätävämmäksi antikliimaksin tekee se, ettet vaivautunut edes keksimään mitään omaperäistä, vaan poimit virkkeen suoraan hallitusohjelmasta. Sivulta seitsemän, viidennestä kappaleesta. Lienetkö edes itse lähettänyt koko tviittiä?

Immonen sen sijaan puhuu aivan eri rekisterissä. Hän haluaa kumota juuri ne olennaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tukipilarit, joiden olemassaolon ja tärkeyden sinä yksinomaan toteat. Korulauseesi ei siis tavoita sitä ongelmaa, joka Immosen julistuksessa on. Tilanne on samankaltainen kuin jos kansanedustaja kirjoittaisi, että haluaa käydä taisteluun naapurimaata vastaan, jolloin pääministeri toteaisi, että hän haluaa kehittää Suomea rauhaa rakastavana maana. Puheenvuorot ovat täysin yhteismitattomia.

Continue reading →

Yhteiskunnan arvo mitataan siinä, miten se huolehtii heikoimmistaan. Puhki kulunut slogan, sinä sanot. Mutta tarkastellaanpa sitä viime aikojen immoskohun kontekstissa.

Mitä immoset tavoittelevat? Imaginääristä yhtenäiskulttuuria, jossa on vain yhden- ja samanlaisia ihmisiä. Erilaisuuden karsimista, ja ennen kaikkea vähemmistöjen “hyysäämisen” lopettamista. Kuten on jo moneen kertaan todettu, maahanmuuttajat ovat vain keppihevonen, jolla agenda saadaan paalutettua. Mustaihoinen muslimi on vain kirkkaaksi hiottu, sitkeä metafora.

Tosiasiassa kaikki vähemmistöt ovat immosista epäilyttäviä, sillä ne uhkaavat imaginäärisen yhtenäiskulttuurin homogeenisuutta. Immosilla on niin vähän mielikuvitusta ja sosiaalista älyä, että heille ainut tapa varmistaa oma etu on varmistaa, että kenelläkään ei ole pienintäkään mahdollisuutta saada enempää. Pelkkä kuvitteellinenkin mahdollisuus vähemmistön suosimiseen riittää perusteeksi suosimisen kieltämiseen, koska kuvitteellinenkin suosimisen ajatellaan olevan itseltä pois. Ja jotta suosiminen varmasti tehtäisiin mahdottomaksi, on vähemmistöjen olemassaolo varmuuden vuoksi tehtävä mahdollisimman tukalaksi.

Tietenkin kyse on myös ja kenties ennen kaikkea pelosta erilaisuutta kohtaan – sitä heikkoutta kohtaan, jota nurkkaan ajettu vähemmistö edustaa. Sitä kauhukuvaa kohtaan, että myös immoset itse saattaisivat olla jossain asiassa tai jossain suhteessa heikkoja. Pelkoa siitä, ettei kuulukaan niihin vahvoihin, jotka ainoina selviytyvät.

Tästä kaikesta on enää hyvin lyhyt matka syvään, sinnikkääseen vihaan lähimmäisiä kohtaan.

Miksi siis on niin tärkeää toistaa slogania heikoimmista huolehtimisesta? Koska immoset haluavat kääntää koko asetelman ympäri. Heille yhteiskunta on sitä vahvempi, mitä totaalisemmin se painaa maan rakoon vähemmistöt – nuo potentiaalisesti heikossa asemassa olevat ihmisryhmät. Immoset ajavat vahvimman etua, vahvimman mielikuvituksetonta sananvaltaa, vahvimman monomaanista harhakuvaa siitä, että on vain yksi oikea tapa elää, ja kaikki ”erilaisuus” uhkaa sen olemassaoloa.

Immoset haluavat käsittää koko yhteiskunnan uudestaan tavalla, joka uhkaa meidän kaikkien turvallisuutta ja hyvinvointia.

Eikä tässä vielä kaikki. Immoset merkitsevät vihollisikseen myös ne, jotka ovat heikompien puolella. He vihaavat niitä, jotka vielä uskovat heikoimmista huolehtimiseen ja haluavat päihittää heidät – meidät, jotka olemme enemmistössä – jotta voivat viedä loppuun projektinsa yhteiskunnan keikauttamiseksi.

Kyse on meidän kaikkien oikeuksista ja yhdenvertaisuudesta. Meistä käytännössä jokainen kuuluu johonkin vähemmistöön, ja meistä kuka tahansa voi yhtäkkiä joutua yhteiskunnallisesti heikkoon asemaan. Immosten vaatimat ja vaalimat erottelut eivät näin ollen ole kiinteitä tai muuttumattomia, vaan liukuvia ja ambivalentteja.

Huomionarvoista on myös se, että immoset itse muodostavat varsin pienen, mutta sitäkin räikeämmän vähemmistön. Mikä olisi sen todellinen asema nurin käännetyssä yhteiskunnassa?

Entä kenen tehtävä heikoimmista huolehtiminen on, jos sanotaan, että se on yhteiskunnan tehtävä? Vastaus on sanassa itsessään: kyse on yhteisvastuusta, yhteisestä tehtävästä. Immoset taas kuvittelevat, että he todella voisivat erottaa toisistaan ne, jotka huolenpitoa tarvitsevat, ja ne, jotka ovat niin “vahvoja”, että kuvittelevat voivansa kieltäytyä huolenpidon vastuusta.

Näemme siis, että immosten yhteiskuntavisio on vinksahtanut. Se itse tekee itsensä mahdottomaksi, sillä se on perverssi. Yhteiskunta, joka perustuu kaiken yhteisen kieltämiseen ja vihaan niitä kohtaan, jotka joko tarvitsevat toisten tukea tai haluavat sitä toisille antaa, ei ole mikään yhteiskunta, vaan painajainen.

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Minut sai ryhtymään moiseen se tosiseikka, että sinun puolueesi, perussuomalaiset, julkaisi tässä muutama päivä sitten maahanmuuttopoliittisen ohjelman. Se on minusta kammottava, ja halusin kertoa sinulle muutamalla sanalla, miksi. Pahoittelen, että tästä tuli vähän pitkä.

Ennen kuin ryhdyin kirjoitushommiin, katsoin Hesarin sivuilta sinun HSTV-haastattelusi tammikuun 17. päivältä. Sanot siinä kiinnostavia asioita, ja ajattelin hieman heijastella puheitasi tähän teidän ohjelmaanne. Toivottavasti tämä lähestymistapa sopii sinulle.

Sanoit haastattelussa, että et ole tieto-taidoiltasi puolueesi paras mahdollinen henkilö käsittelemään maahanmuuttoasioita, ja että sen takia näitä asioita hoitaa esimerkiksi Jussi Halla-aho, joka “näissä” on sinua parempi. Ei siis liene sattumaa, että maahanmuutto-ohjelmannekin valmisteltu juuri Jussi Halla-ahon johdolla. Ja ai niin muuten, aion kutsua Halla-ahoa tässä kirjoituksessa useampaankin kertaan rasistiksi, koska, no, onhan se nyt ilmiselvää. Sinähän olet toki sanonut, että jos puolueen jäsen tuomitaan rasismista (kuten nyt esimerkiksi juuri Halla-aho), hänet potkitaan puolueesta pois. Mutta mehän molemmat tiedämme, että se oli vain tsoukki.

Sanoit haastattelussa myös, että sinua kiinnostaa tässä maassa talouskasvu, työ, yrittäminen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus:
“Mä katson, että meillä on miljoona ihmistä kotihoidontuella, omaishoidontuella, pienemmät työttömyyspäivärahat, lapsilisät ja takuueläkkeet. Meillä on miljoona ihmistä, ja tää on se porukka, jonka puolesta mä haluan nostaa ääneni.”

Sanoit myös, että perussuomalaisilla on oltava “kärkevä maahanmuuttopoliittinen linja”, mutta et halua itse esiintyä sen keulakuvana. Siihen tehtävään sopii mielestäsi paremmin juuri Halla-aho tai esimerkiksi Maria Lohela, joka onkin jo kunnostautunut maahanmuuttopoliittisena keskustelijana, kuten itsekin olen blogissani todennut.

Sanoit, että puolueesi maahanmuuttopoliittinen linjan mukaan kansainvälisiä sopimuksia noudatetaan, mutta sosiaalisin perustein tapahtuva maahanmuutto ei saa olla hallitsematonta. Tämä on, Timo, täsmälleen sama ja aivan yhtä epäonnistunut linjanveto kuin valtavirran politiikassa koko Euroopan tasolla. Siirtolaisuutta, etenkin humanitaarista siirtolaisuutta, halutaan hallita, vaikka se on lähtökohtaisesti mahdotonta. Keinona käytetään ennen kaikkea voimakasta laittomuusretoriikkaa, jossa ihmiset leimataan joksikin, mitä he eivät ole.

Continue reading →