Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Lohela kirjoittaa Turun Sanomien kolumnissaan 20. syyskuuta, että suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa on selvää kiristämisen varaa. Kirjoitus on kokonaisuudessaan täyttä roskaa, ja on vaikea nähdä, onko hän kyllästänyt sen väärintulkinnoilla ja harhaanjohtavalla tiedolla typeryyttään vai häikäilemättömyyttään. Yhtä kaikki, hän vaikuttaa ainakin Twitterissä tuoreeltaan käydyn sananvaihdon perusteella haluttomalta ajattelemaan toisin tai korjaamaan ilmeisiä asiavirheitään.

Koska en voi olettaa, että Naisasialiitto Unioni käyttää järjestöresurssejaan yksittäisen kansanedustajan neuvomiseen, tartun itse Lohelan ilmeisimpään asenteellisuuksiin. Kursivoitu teksti on Lohela kolumnista. Continue reading →

Kunnioitan ja ymmärrän vihreiden päätöstä, kuten kunnioitin ja ymmärsin vasemmistoliiton päätöstä. Vaatii melkoista poliittista pokkaa pitää kiinni kynnyskysymykseksi asettamastaan periaatteesta ja toimia sen mukaan. Helppoa se ei totisesti ollut, ja kun vihreät ystäväni sanovat, että masentaa ja tekee kipeää, uskon heitä. Miksi en uskoisi.

Jäljelle jää kuitenkin monimutkainen, ristiriitainen ja monin tavoin yhteiskunnan hyvinvointia ja ihmisoikeuskuntoon vaikuttava politiikka. On translaki, isyyslaki, avioliittolaki ja lukematon määrä muita sosiaali- ja sivistyspoliittisia kysymyksiä. On pelottavassa nousussa oleva arvokonservatismi, jonka myötä peruskysymykset kuten ihmisen oikeus päättää omasta seksuaalisuudesta ja ruumiistaan näyttäytyvät kaikkea muuta kuin yksinkertaisina. Vaikka juuri sitä niiden tulisi olla – jos haluamme olla todellinen oikeusvaltio, meillä on vain se vaihtoehto, että tunnustamme kaikkien täällä asuvien ihmisten täydet oikeudet. Myös tässä suhteessa vihreät ja vasemmistoliitto ovat oppositiossa totisesti oudossa seurassa. Continue reading →

On aivan selvää, että Pia Kauman kommentit toimeentulotuesta ja lastenvaunuista ovat häikäilemätöntä populismia ja heijastelevat ensisijaisesti sitä syvää halveksuntaa, jota hän tuntee itseään huonommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Kauman varsinaiset tarkoitusperät ovat kuitenkin syvemmällä.

Kauma kysyy: ”Miksi maahanmuuttajaperheen pitää esimerkiksi hankkia uudet lastenvaunut sosiaalituella, jos suomalaisperhe kierrättää vanhoja vaunuja”. Näin hän – paitsi, että luonnollisesti esittää poskettoman ja fiktiivisen väitteen – asemoi kysymyksen hyvästä elämästä eräänlaiselle materialistiselle janalle. Sen sijaan, että hän Suomen toiseksi suurimman kaupungin korkea-arvoisena valtuutettuna ja valtapuolueen kansanedustajana kantaisi huolta maahanmuuttajataustaisten ihmisten elinolosuhteista, yhteiskunnallisesta jäsenyydestä, jaksamisesta, oikeusasemasta ja toimeentulosta, hän takertuu siihen, miltä heidän elämänedellytyksensä ”suomalaisten” silmissä näyttävät. (Lienee aivan turhaa viisastelua huomauttaa, että ”maahanmuuttajaperhe” on aivan yhtä lailla ”suomalaisperhe” kuin perhe, jonka kaikki jäsenet ovat syntyneet Suomessa…) Continue reading →

Sisäministeri Räsänen ajaa tänään julkaistussa blogipostauksessaan käärmettä pyssyyn. Sisäministeriössä rakkaudella valmisteltu lakihanke vapaaehtoisen paluun vakiinnuttamisesta on kohdannut vastarintaa hallituksessa, eikä valmis lakiesitys ole vihreiden ja demareiden vastustuksen vuoksi edennyt eduskuntaan – ja hyvä niin, sillä siellä esitys menisi nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä läpi hurraa-huutojen säestyksellä.

Nyt Räsänen kuitenkin näkee pelin paikan, sillä valtakunnassa käydään minihallitusneuvotteluja. Ministeri toivoo, että esitys saataisiin ujutettua eteenpäin osana isompaa pakettia, eikä kukaan huomaisi mitään. On syytä toivoa, että vihreissä ja demareissa ollaan hereillä. Continue reading →

Suomen Kuvalehden politiikan toimittaja Leena Sharma on kirjoittanut kirjan perussuomalaisista ja epäonnistunut. Sen sijaan, että hän pyrkisi purkamaan mielipideilmaston tai jopa yhteiskunnan kahtiajakoa tai rintamalinjoja, hän tuntuu rakentavan ja korostavan niitä. Kirjassa hän viittaa toistuvasti ”facebook-ystäviinsä”, jotka hänen mukaansa syttyvät liekkeihin aina, kun perussuomalainen sanoo jotain posketonta. Näihin rajatun viiteryhmän some-reaktioihin, joihin viittaamista ei parhaalla tahdollakaan voi pitää relevanttina tutkimustuloksena suomalaisten ihmisten yhteiskunnallisesta ajattelusta, hän perustaa käsityksenä voimakkaasta kahtiajaosta meihin ja niihin.

Sharma ei kuitenkaan millään tavoin analysoi tai erittele tätä jakoa, vaan ottaa sen annettuna. Tämän jälkeen hän perustaa tekstinsä sille olettamukselle, että jako on kiinteä, konkreettinen ja kiistämätön. Näin hän vahvistaa tätä kahtiajakoa sen sijaan, että tutkisi sitä, kuten journalistin kuuluisi. Ja kuten Anu Koivunen mainiossa arviossaan toteaa, Sharmalle on paljon tärkeämpää raportoida siitä, miten vaikeaksi hän kokee sijoittaa itse itsensä rakentamansa kahtiajaon kontekstiin, kuin pohtia, miten relevantti hänen olettamansa ja voimakkaasti vahvistamansa lähtöasetelma on. Tämän vuoksi Sharman teksti on tavattoman naiivia ja yksisilmäistä. Continue reading →

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Rohkenen sinutella sinua, koska olemme kaimoja. Kovin paljon muuta yhteistä meillä ei kuitenkaan ole. Minä olen sinusta punavihreä, ihmisoikeusharhaan haksahtanut kouhottaja, sinä minusta ksenofobinen, yhteen yksittäiseen  mielipiteeseen takertuva poliitikko. Haluan kuitenkin kirjoittaa sinulle tänään muutaman rivin vastatakseni Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa esittämiisi näkemyksiin.

Unto Hämäläisen sinusta kirjoittama juttu oli taitavasti tehty. Sen suurin ansio oli, että se oli – kuten otsikossakin ilmoitettiin – ”aivan tavallinen haastattelu”. Tavallisuus merkitsee tässä yhteydessä sitä, että sinä et voi, kuten niin usein aiemmin, vedota median ajojahtiin tai vääristelevään kirjoitustapaan. On tehty asiallinen haastattelu, jossa on tasapainoisella tavalla kerrottu sinusta sekä ihmisenä että poliitikkona ja jossa työsi ja ehdokkuutesi on tuotu avoimella ja riippumattomalla tavalla esiin. Continue reading →