Presidentti Niinistö piti tänään puheen foorumilla, joka on maan valtiollisessa elämässä yksi arvovaltaisemmista, eli valtiopäivien avajaisissa. Puhe oli kylmäävä, ja selittääkseni miksi, nostan siitä muutaman kohdan erikseen esiin.

”On tehty kansainvälisiä sopimuksia, EU-direktiivejä ja kansallisia lakeja, ja on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan. Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.”

Käy selväksi, että Niinistö ei pidä sopimusten, direktiivien ja lakien ”kaunista ajattelua” juuri minkään arvoisena, koska se johtaa hänen mielestään kestämättömään tilanteeseen. Hän sanoo tämän kuitenkin poikkeuksellisen törkeällä tavalla. Tällaista taikasanaksi pilkatun ”asylum”-sanan varaan rakennettua populistista suunpieksentää olemme saaneet lukea pitkin poikin internetiä jo vuosia – mutta yleensä aivan muiden ihmisten kuin tasavallan presidenttien toimesta, ja aivan toisenlaisissa asiayhteyksissä. Niinistö sortuu pahan kerran, ja samalla sortuu lopullisesti hänen edustamansa demokraattisen instituution arvovalta.

Oikeus, josta Niinistö puhuu, ei ole mitenkään ”tavallaan” subjektiivinen, vaan se on sitä sekä de facto että de jure. (Niin oli tosin myös lapsen oikeus päivähoitopaikkaan, kunnes toisin päätettiin.) Niinistön väite pakkotoimien välttämisestä tutkinnan jälkeen taas on epätosi, mikäli ”tutkinnan” tulos – itsehän toki puhun hakemuksen käsittelystä, enkä rikoskontekstiin viittaavasta ”tutkinnasta” – on kielteinen. Eduskunta nimittäin sääti viime vaalikaudella laajasti ja perustellusti vastustetun lainmuutoksen, jonka mukaan kielteisen päätöksen saanut hakija voidaan aina pakottaa palaamaan kotimaahansa ”vapaaehtoisesti”, mikäli lupaa jäädä ei myönnetä. Niinistö ei ilmiselvästi tunne suomalaista turvapaikkalainsäädäntöä, vaikka on tuonkin lainmuutoksen itse allekirjoittanut.

Haluaisin kuitenkin ennen kaikkea kysyä Niinistöltä, millä vaihtoehtoisella tavalla hän ratkaisisi esiin nostamansa ”ongelman”.

Luetaanpa hänen virkkeensä vielä kerran: ”Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.”

Oletetaan, että joku on tullut maahan vailla mitään perusteita ja pelkän ”taikasanan” voimalla. Jos ongelma tämän jälkeen on nimenomaan se, että henkilö saa jäädä maahan, eikä häntä potkita saman tien ulos, miten Niinistö aikoo heti rajalla erottaa vuohet lampaista? Eikö juuri hakemuksen käsittely ole se tapa, jolla perusteet selvitetään? Vai onko niin, että presidentti ei luota johtamansa maan viranomaisiin ja virkamiehiin tai usko, että nämä tekevät työnsä kunnolla?

On uskomatonta, että joudun puurtamaan tällaisten perusasioiden äärellä kirjoittaessani tasavallan presidentin puheesta. Olen kirjoittanut yllä olevan kappaleen muodossa tai toisessa kymmeniä, ellen satoja kertoja eri asiayhteyksissä, myös kahdessa eri kirjassa. Tuntuu lannistavalta, että maan henkinen kehitys ei ole näiden vuosien aikana tämän enempää edennyt, vaan päinvastoin taantunut pelottavalla tavalla. Vielä lannistavampaa on, että populistinen idiotismi on kyllästänyt nyt myös korkeimman valtionjohdon – ei vain niitä (silloin vielä) yksittäisiä kansanedustajia, joiden valtiopäiväpuheita ruodin jo vuonna 2010kirjassani Hallan vaara.

”Muuttoliikkeen ongelma on syvä. Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma – kaikki nämä ovat tulleet haastetuiksi”, Niinistö lausuu.

Miten niin ovat? Kuka ne on haastanut – ellei sitten se sivistymätön, historiaton, populistinen ja hädissään ihmisten etniseen ja uskonnolliseen kategorisointiin turvautuva ja mitä ilmeisimmin ihmisvihaansa jatkuvasti syventävä joukko, joka kyllä osaa ottaa ilon irti presidentin puheesta. Ei kai Niinistö vain viittaa islaminuskoisten määrän vähäiseen kasvuun Euroopan sisällä, vai mitä hän mahtaa tarkoittaa. Tekisi mieli ihmetellä erään puoluejohtajan sanoin, ”kertokaa pliis, en oikeasti tiedä”.

Niinistö sanoo, että joudumme miettimään, kykenemmekö pitämään arvoistamme kiinni. Minä en ainakaan ole moista pohtinut. Minulle tärkeimmät eurooppalaiset arvot ovat kaikkien ihmisten tunnustettu ihmisarvo, kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus, kaikkien yhtäläiset ihmisoikeudet sekä sen varmistaminen, että kaikki yhteiskunnassa elävät ihmiset voivat myös kokea olevansa yhteiskunnan jäseniä. En vilpittömästi ymmärrä, miksi nämä arvot olisivat humanitaarisen siirtolaisuuden myötä uhattuina. Kuten olen toisaalla kirjoittanut, Euroopan ainoat vetovoimatekijät ovat rauha ja yhteiskunnallinen vakaus ja tasa-arvo. Jos halutaan karsia vetovoimatekijöitä, on poistettava rauha ja yhteiskunnallinen vakaus ja tasa-arvo (ei, persporvarit, tämä ei tarkoita, että hallituksenne ohjelma olisi yhtään sen perustellumpi).

Presidentin mukaan ”maahanmuuttovirta Eurooppaan, myös Suomen osalta, on paljolti kansainvaellusta, siis muuta kuin välitöntä hätää pakenevaa.” On ensinnäkin suloisen epäselvää, miksi hädän pakeneminen ei synnyttäisi kansainvaellusta. Toisekseen, mistä presidentti tämän asian väittää näin varmasti tietävänsä? Kolmanneksi ei ehkä tarvitse sanoa mitään muuta kuin se, minkä Hannu Oskala ehti jo Facebookissa todeta: ”Syyriassa soditaan viidettä vuotta. Irakissa on ollut yhtäjaksoinen aseellinen kriisi yli kymmenen vuotta, Somaliassa kaksikymmentäviisi. Ja Afghanistanissa rauhan ajan muistanevat vain vanhukset – jos ovat selvinneet hengissä. Kriisit synnyttävät pakolaisuutta. Osansa tästä on saanut Eurooppa.”

kuva: Hannu Oskala

Paitsi että samalla on todettava vielä se, että maailmassa on nyt enemmän pakolaisuudessa eläviä ihmisiä kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen, yli 50 miljoonaa. On ala-arvoista puhetta yltäkylläisen läntisen maan presidentiltä sanoa, että ”ihan sama, meidän sietoraja ylittyy, jos tämä meno jatkuu”.

Sillä lopulta tässä koko sopassa ei ole kyse meidän pakolaiskriisistämme, ei meidän yhteiskuntamme kantokyvystä, ei meidän hupenevista mahdollisuuksistamme selvitä. Kriisi on niiden ihmisten, jotka ovat paenneet sotaa, konfliktia, väkivaltaa, vainoa ja eri tavoin kestämättömiä elinolosuhteita. Kyse on heidän henkisestä ja fyysisestä kantokyvystään, heidän eloonjäämisestään, heidän kyvystään selvitä.

Niinistön mukaan ”kuulemme paljon puheita siitä, miten rajat pitää sulkea, tai ainakin rajoittaa tulijoiden määrää ja etenkin palauttaa takaisin heti kaikki ne, jotka pahaa tekevät. Ja moni on ihan samaa mieltä ja ihmettelee, miksei näin jo ole tehty.” Ihmetteleekö presidentti itse?

Siinä tapauksessa hän ei tiedä tai välitä muistaa, että EU on jo vuosien ajan toiminut määrätietoisesti ja usealla eri rintamalla rajoittaakseen ja suorastaan estääkseen humanitaaristen siirtolaisten saapumista EU:n alueelle. (tästä lisää mm. täällä) Viimeksi poliittisiin toimiin ryhdyttiin korkeimmalla mahdollisella tasolla Turkin kanssa. Täysin samasta rajojen sulkemisen politiikasta on kyse myös Suomen yrityksessä sopia Venäjän kanssa, että itärajan yli ei ”päästettäisi” enää yhtäkään turvapaikanhakijaa. ”Useimpia, ellei lähes kaikkia, rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaiseksi”, Niinistö lausuu itse puheessaan jopa hykerryttävän paradoksaalisesti. Niin ne ovatkin, arvoisa presidentti, mutta vähänkös eurooppalaiset valtionjohtajat ovat tästä sivuseikasta välittäneet.

Tämän aktiivisen poliittisen valinnan taustalla on juuri se sama tympeä ajatuskulku, johon presidentti sanansa ripusti: ”on autettava niitä, jotka ovat hädässä tai vainon kohteena”, mutta ei voida ”auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi”.

Ja näin on presidentin kehäpäätelmä valmis: ”Emme voi auttaa kaikkia; suurin osa kaikista on elintasosurffareita; on suuri ongelma, että elintasosurffari pääsee maahan vain yhden sana lausumalla ja saa jäädä vuosiksi, kun tutkinta on kesken, koska eurooppalainen arvoperusta; on kuitenkin ehdottomasti autettava niitä, jotka ovat hädässä, koska eurooppalainen arvoperusta; elintasosurffarit on tehokkaasti erotettava hädässä olevista, koska eurooppalainen arvoperusta; ja siksi rajavalvonta, muuttoliikkeen hidastuttaminen ja nopeutetut käännytykset. Ja ennen kaikkea tinkiminen kansainvälisistä sopimuksista.”

Ai mutta kas, eihän se kehäpäätelmä tullutkaan täyteen. Jäi edelleen puuttumaan se, miten ne lampaat sitten tosiaan erotetaan niistä vuohista, ja siitähän presidentti ei sano sanakaan. Jankuttaa vaan, että yksiä on autettava ja toiset potkittava takaisin. Ei aivan valtavan syvällistä analyysiä valtiomieheltä.

Mitä presidentin vastenmielisestä vuodatuksesta sitten jää käteen, paitsi hämmennys siitä, että demokraattisesti valittu valtioinstituution edustaja, joka sattuu olemaan myös juristi, ehdottaa tinkimistä kansainvälisten sopimusten asettamista velvoitteista?

Ehkä annamme toisen vastenmielisen vuodattajan, julkkisrasisti Sebastian Tynkkysen vastata tähän tuoreessa Facebook-päivityksessään:

”’Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita.’

Hienoa, että presidentti uskaltaa sanoa tämän ääneen. Minä sanoin tämän ääneen jo viime syksynä ja vaadin toimenpiteitä. Pioneerin homma ei ole se helpoin aina, ja muutamalta korkea-arvoiselta omaltakin tuli tuomio: ’Kyllä meidän on Sebastian kansainvälisiä sopimuksia noudatettava. Toivottavasti kukaan ei ajattele, niin kuin sinä.’

Näin jälkeen päin täytyy olla onnellinen, että viime syksy tuli suuna päänä huudettua jokaisessa mahdollisessa tiedotusvälineessä, että meidän pitää ajaa kansainvälisistä sopimuksista irtautumista. Uskon sillä valtaisalla keskustelulla, jota olin viime syksynä kovalla vaivalla käynnistämässä, olleen varmasti jokin merkitys.”

Tällaistako reaktiota ja äänestäjäkuntaako te, arvoisa tasavallan presidentti, todella tavoittelitte?

Entä haluaisitteko vielä lausua sanasen niiden ainakin 19 144 ihmisen muistolle, jotka ovat kuolleet Euroopan rajoille vuodesta 1988 alkaen?